Avoliitossa asuvat kumppanit eivät peri toisiaan automaattisesti Ruotsin lain mukaan. Jos avokumppani menehtyy, eloonjäänyt kumppani ei saa penniäkään menehtyneen muusta varallisuudesta – ellei testamenttia ole tehty. Ainoa laissa säädetty turva on oikeus vaatia avo-omaisuuden (yhteistä käyttöä varten hankitun asunnon ja koti-irtaimiston) ositusta sekä takuu vähintään kahdesta hintaperusteisesta perussummasta (prisbasbelopp) jäljelle jääneestä avo-omaisuudesta. Kaikki muu – säästöt, auto, kesämökki, osakkeet ja muu varallisuus – menee suoraan menehtyneen lapsille tai muille perillisille.
Tässä artikkelissa kerrotaan selkeästi, mitä avoliittolaki (sambolagen) antaa eloonjääneelle, mitä se ei anna ja miten voitte turvata toisenne testamentilla ja vakuutuksella.
Mitä avoliittolaki sanoo kuolemantapauksessa?
Ruotsin avoliittolaki (Sambolagen 2003:376) määrittelee avo-omaisuudeksi asunnon ja koti-irtaimiston, joka on hankittu yhteistä käyttöä varten. Laki koskee vain tätä omaisuutta – ei säästötilejä, autoja, kesämökkejä (jotka eivät ole pääasiallisia asuntoja), osakkeita, yrityksiä tai muuta omaisuutta, joka kuului vain toiselle kumppanille.
Kun avokumppani menehtyy, avoliitto päättyy avoliittolain 2 §:n mukaisesti. Eloonjääneellä kumppanilla on oikeus vaatia avo-omaisuuden ositusta – mutta se on tehtävä ennen kuin perunkirjoitus toimitetaan. Jos vaatimusta ei esitetä, avokumppani ei osallistu omaisuuden jakoon lainkaan.
Mitä eloonjäänyt avokumppani todellisuudessa saa?
Kun ositusta vaaditaan, avo-omaisuus jaetaan sen jälkeen, kun siitä on vähennetty menehtyneen osuus veloista. Eloonjäänyt kumppani saa oman puolikkaansa avo-omaisuudesta.
Lisäksi avoliittolain 18 §:ssä on niin sanottu pieni perussummasääntö: eloonjääneellä avokumppanilla on oikeus saada avo-omaisuuden jaossa vähintään kaksi hintaperusteista perussummaa. Vuonna 2026 tämä vastaa noin 117 200 kruunua (vuoden 2026 perussumma on 58 600 kruunua). Tämä takuu otetaan siitä omaisuudesta, joka on avo-omaisuutta – jos avo-omaisuutta ei ole riittävästi, takuu kattaa vain sen verran kuin omaisuutta on olemassa.
Kaikki avo-omaisuuden ulkopuolinen – erillinen omaisuus, säästöt henkilökohtaisella tilillä, osakkeet, yritykset, perityt kiinteistöt – menee yleisten perimissääntöjen mukaisesti suoraan menehtyneen lapsille tai, jos lapsia ei ole, vanhemmille ja sisaruksille.
Miten tilanne eroaa avioliitosta?
Aviopuolisot perivät toisensa Ruotsin perintökaaren (Ärvdabalken) 3 luvun 1 §:n mukaisesti. Eloonjäänyt puoliso saa kaiken varallisuuden (lukuun ottamatta rintaperillisten lakiosaa) vapaalla hallintaoikeudella. Vasta kun molemmat puolisot ovat menehtyneet, perintö jaetaan yhteisille lapsille jälkiperintönä.
Avokumppaneilla ei ole vastaavaa automaattista perintöoikeutta – riippumatta siitä, kuinka kauan yhteistä elämää on kestänyt. Ainoa tapa, jolla eloonjäänyt avokumppani voi saada enemmän kuin puolet avo-omaisuudesta, on testamentti.
Miten eloonjääneen avokumppanin voi turvata?
Käytännössä apuna käytetään kolmea keinoa:
Testamentti. Tämä on ainoa tapa varmistaa, että eloonjäänyt kumppani perii. Testamentti voidaan tehdä keskinäisenä – molemmat kumppanit kirjoittavat tahoillaan testamenttaavansa omaisuutensa toisilleen. Testamentti ei voi ohittaa mahdollisten aiempien suhteiden lasten (särkullbarn) lakiosaa (puolet heidän perintöosastaan), mutta sillä voidaan siirtää loppuosa kumppanille.
Henkivakuutus edunsaajamääräyksellä. Henkivakuutuskorvaus maksetaan kuolinpesän ulkopuolelta suoraan edunsaajalle. Avoliittolaki tai lakiosat eivät vaikuta tähän vakuutukseen.
Omistussuhteiden muuttaminen. Kumppanin merkitseminen asunnon osaomistajaksi tai avoliittosopimuksen laatiminen, jossa täsmennetään, mikä on avo-omaisuutta, auttaa välttämään epäselvyyksiä perunkirjoituksessa.
Mihin yhteisiä lapsia saaneet avokumppanit ovat oikeutettuja?
Yhteiset lapset vaikuttavat perintöön, mutta eivät avoliittolain ositussääntöihin. Lapset perivät edelleen suoraan menehtyneen kumppanin kuollessa (avo-omaisuuden osituksen jälkeen). Eloonjääneellä kumppanilla voi kuitenkin olla oikeus perheeläkkeeseen Pensionsmyndighetenin (eläkeviraston) kautta, jos heillä oli yhteinen lapsi – myös ilman testamenttia.
Yleisiä väärinkäsityksiä avoliitosta ja perinnöstä
"Olemme asuneet yhdessä 20 vuotta, perin kaiken." Ei pidä paikkaansa. Ajalla ei ole merkitystä. Ilman testamenttia avokumppani ei peri mitään muuta kuin puolet avo-omaisuudesta.
"Talo on molempien nimissä, joten se siirtyy minulle automaattisesti." Perintö koskee vain menehtyneen puolikasta talosta. Eloonjääneen oma puolikas säilyy hänellä, mutta menehtyneen puolikas voi siirtyä lapsille tai muille perillisille, ellei testamenttia ole tehty.
"Meillä on avoliittosopimus, se ratkaisee kaiken." Avoliittosopimuksella säädellään sitä, mikä on avo-omaisuutta ja miten ositus tehdään eron tai kuoleman yhteydessä – se ei kuitenkaan korvaa testamenttia. Jotta voisitte periä toisenne, tarvitsette myös testamentin.
Mitä tehdä käytännössä, jos avokumppani on juuri menehtynyt?
Tärkeintä on vaatia avo-omaisuuden ositusta ennen kuin perunkirjoitus toimitetaan. Vaatimus esitetään kirjallisesti perunkirjoituksesta vastaavalle henkilölle. Tilaa kuolintodistus ja sukututkimusraportti Skatteverketiltä (Verovirastolta), jotta voit hoitaa asioita pankkien ja vakuutusyhtiöiden kanssa.
Tarkista, onko testamenttia olemassa – kotona, pankissa tai lakimiehellä. Jos testamentti on tehty eloonjääneen kumppanin hyväksi, mahdollisille aiemmista suhteista oleville lapsille on annettava siitä tieto tiedoksiantoa varten. Ota tarvittaessa ajoissa yhteys perheoikeuteen erikoistuneeseen lakimieheen, jos tilanne on monimutkainen.
Yhteenveto – viisi nopeaa faktaa avoliitosta ja perinnöstä
Avokumppanit eivät peri toisiaan automaattisesti.
Avoliittolaki antaa oikeuden avo-omaisuuden (asunto + koti-irtaimisto) ositukseen, ei muuhun.
Pieni perussummasääntö takaa vähintään kaksi hintaperusteista perussummaa avo-omaisuudesta.
Ositusta on vaadittava ennen perunkirjoituksen toimittamista.
Testamentti ja henkivakuutus ovat ainoat varmat keinot eloonjääneen kumppanin turvaamiseksi.
Lue lisää
