Avoliitossa asuvat kumppanit eivät peri toisiaan automaattisesti Ruotsin lain mukaan. Jos avokumppani menehtyy, eloonjäänyt kumppani ei saa senttiäkään menehtyneen muusta varallisuudesta — ellei testamenttia ole tehty. Ainoa laissa säädetty turva on oikeus vaatia yhteisen avovarallisuuden (yhteistä käyttöä varten hankitun asunnon ja koti-irtaimiston) ositusta sekä takuu vähintään kahdesta hintaperusosasta jäljelle jääneestä avovarallisuudesta. Kaikki muu — säästöt, auto, kesämökki, osakkeet ja muu varallisuus — menee suoraan menehtyneen lapsille tai muille perillisille.
Tässä artikkelissa selitetään tarkasti, mitä Ruotsin avoliitolaki (sambolagen) antaa eloonjääneelle, mitä se ei anna ja miten voitte suojata toisianne testamentin ja vakuutuksen avulla.
Mitä avoliitolaki sanoo kuolintapauksessa?
Ruotsin avoliitolaki (Sambolagen 2003:376) määrittelee avovarallisuudeksi asunnon ja koti-irtaimiston, jotka on hankittu yhteistä käyttöä varten. Laki koskee vain tätä omaisuutta — ei säästötilejä, autoja, kesämökkejä (jotka eivät ole pääasiallisia asuntoja), osakkeita, yrityksiä tai muuta omaisuutta, joka on ollut vain toisen omistuksessa.
Kun avokumppani menehtyy, avoliitto päättyy avoliitolain 2 §:n mukaisesti. Eloonjääneellä avokumppanilla on oikeus vaatia avovarallisuuden ositusta — mutta se on tehtävä ennen perunkirjoituksen toimittamista. Jos vaatimusta ei esitetä, avokumppani ei osallistu omaisuuden jakoon lainkaan.
Mitä eloonjäänyt avokumppani käytännössä saa?
Kun ositusta vaaditaan, avovarallisuus jaetaan sen jälkeen, kun siitä on vähennetty menehtyneen osuus veloista. Eloonjäänyt kumppani saa oman puolikkaansa avovarallisuudesta.
Lisäksi avoliitolain 18 §:ssä on niin sanottu pieni perussääntö: eloonjääneellä avokumppanilla on oikeus saada avovarallisuuden jaossa vähintään kaksi hintaperusosaa. Vuonna 2026 tämä vastaa 118 400 kruunua (vuoden 2026 hintaperusosa on 59 200 kruunua hallituksen päätöksen mukaan). Tämä takuu otetaan avovarallisuudesta — jos avovarallisuutta ei ole tarpeeksi, takuu kattaa vain sen verran kuin omaisuutta on olemassa.
Kaikki avovarallisuuden ulkopuolinen — erillinen omaisuus, säästöt omalla tilillä, osakkeet, yritykset, perityt kiinteistöt — menee yleisten perimyssääntöjen mukaisesti suoraan menehtyneen lapsille tai, jos lapsia ei ole, vanhemmille ja sisaruksille.
Miten tilanne eroaa avioliitosta?
Aviopuolisot perivät toisensa Ruotsin perintökaaren (ärvdabalken) 3 luvun 1 §:n mukaisesti. Eloonjäänyt puoliso saa kaiken varallisuuden (lukuun ottamatta lakiosaa, johon rintaperillisillä on oikeus) vapaalla hallintaoikeudella. Vasta kun molemmat puolisot ovat menehtyneet, perintö jaetaan yhteisille lapsille jälkiperintönä.
Avokumppaneilla ei ole vastaavaa automaattista perintöoikeutta — riippumatta siitä, kuinka kauan yhteiselo on kestänyt. Ainoa tapa eloonjääneelle avokumppanille saada enemmän kuin puolet avovarallisuudesta on testamentti.
Miten eloonjäänyttä avokumppania voi suojata?
Käytännössä käytetään kolmea keinoa:
Testamentti. Ainoa tapa varmistaa, että eloonjäänyt avokumppani perii. Testamentti voidaan laatia keskinäisenä — molemmat avokumppanit määräävät tahoillaan, että he testamenttaavat omaisuutensa toisilleen. Sillä ei voida sivuuttaa mahdollisten rintaperillisten lakiosaa (puolet heidän perintöosastaan), mutta sillä voidaan siirtää loppuosa avokumppanille.
Henkivakuutus edunsaajamääräyksellä. Henkivakuutuskorvaus maksetaan kuolinpesän ulkopuolelta suoraan edunsaajalle. Avoliitolaki tai lakiosa eivät vaikuta tähän.
Omistussuhteiden muuttaminen. Sen varmistaminen, että molemmat avokumppanit omistavat asunnon yhdessä, tai sellaisen avosopimuksen laatiminen, jossa selvennetään, mikä on avovarallisuutta, auttaa välttämään kiistoja perunkirjoituksessa.
Mihin avokumppanit, joilla on yhteisiä lapsia, ovat oikeutettuja?
Yhteiset lapset vaikuttavat perintöön, mutta eivät avoliitolain ositussääntöihin. Lapset perivät edelleen suoraan avokumppanin menehtyessä (avovarallisuuden osituksen jälkeen). Eloonjäänyt avokumppani voi kuitenkin saada oikeuden perheeläkkeeseen Pensionsmyndighetenin (eläkeviranomaisen) kautta, jos heillä oli yhteinen lapsi — silloinkin ilman testamenttia.
Yleisiä väärinkäsityksiä avoliitosta ja perinnöstä
"Olemme asuneet yhdessä 20 vuotta, perin kaiken." Väärin. Aika ei vaikuta asiaan. Ilman testamenttia avokumppani ei peri mitään muuta kuin puolet avovarallisuudesta.
"Talo on molempien nimissä, joten se siirtyy minulle automaattisesti." Vain menehtyneen puolisko talosta kuuluu perinnön piiriin. Eloonjääneen oma puoliosuus säilyy hänellä, mutta menehtyneen puolisko voi mennä lapsille tai muille perillisille ilman testamenttia.
"Meillä on avosopimus, se ratkaisee kaiken." Avosopimuksella säädellään sitä, mikä on avovarallisuutta ja miten ositus tehdään eron tai kuoleman yhteydessä — mutta se ei korvaa testamenttia. Jotta voisitte periä toisenne, tarvitsette myös testamentin.
Mitä käytännössä pitää tehdä, jos avokumppani on juuri menehtynyt?
Tärkeintä on vaatia avovarallisuuden ositusta ennen perunkirjoituksen toimittamista. Vaatimus tehdään kirjallisesti perunkirjoituksen toimittajalle. Tilaa kuolintodistus ja sukuselvitys Skatteverketiltä (verovirastolta), jotta voit asioida pankkien ja vakuutusyhtiöiden kanssa.
Tarkista, onko testamenttia olemassa — kotona, pankissa tai lakimiehellä. Jos testamentti on tehty sinun hyväksesi eloonjääneenä avokumppanina, se on annettava tiedoksi mahdollisille rintaperillisille. Ota varhaisessa vaiheessa yhteys perheoikeuteen erikoistuneeseen lakimieheen, jos tilanne on monimutkainen.
Tiivistelmä — viisi nopeaa faktaa avoliitosta ja perinnöstä
Avokumppanit eivät peri toisiaan automaattisesti.
Avoliitolaki antaa oikeuden avovarallisuuden (asunto + koti-irtaimisto) ositukseen, ei muuhun.
Pieni perussääntö takaa vähintään kaksi hintaperusosaa avovarallisuudesta — 118 400 kruunua vuonna 2026.
Ositusvaatimus on tehtävä ennen perunkirjoituksen toimittamista.
Testamentti ja henkivakuutus ovat ainoat varmat tavat suojata eloonjäänyttä avokumppania.
Lue lisää
