Surutyö: miten suru oikeastaan etenee?
Lämpimän ja läheisen ihmisen menettäminen koskettaa elämän jokaista aluetta. Yhtenä hetkenä voit tuntea melkein fyysistä kipua ja surua, seuraavana taas olet turta, vihainen tai aivan tyyni. Saatat pohtia, suretko oikealla tavalla. Se on ymmärrettävä kysymys, ja lyhyt vastaus on, ettei suruun ole yhtä oikeaa kaavaa. Se, mitä tunnet juuri nyt, kuuluu sinulle ja tähän menetykseen.
Surutyö ei ole suoritus, jonka voi saada valmiiksi. Se on matka, jolla opit vähitellen elämään mukanasi kulkevan menetyksen kanssa. Surulla ei ole ennalta määrättyä järjestystä eikä päättymispäivää. Jotkut päivät tuntuvat kevyemmiltä, kun taas toisina suru vyöryy yllättäen ylitse – joskus vuosienkin päästä, jonkin laulun tai tuoksun herättämänä. Se ei tarkoita, että olisit juuttunut paikoillesi. Se kertoo vain siitä, että menetät jotain sinulle todella arvokasta.
Tämä opas auttaa sinua hahmottamaan rauhassa, mitä suru voi pitää sisällään, millaisia malleja sen ymmärtämiseen on olemassa, mikä on tavallista ja milloin voi olla hyvä pyytää tukea ulkopuolelta.
Mitä suru tarkalleen ottaen on?
Suru on luonnollinen reaktio menetykseen. Usein ajattelemme surua läheisen kuoleman yhteydessä, mutta voit surra myös terveyden menettämistä, päättynyttä parisuhdetta tai työpaikan menetystä. Suru ei ole sairaus tai heikkous. Se on välittämisen ja rakkauden kääntöpuoli.
Suru ei tunnu vain mielialassa. Monet kokevat sen myös kehossaan: väsymyksenä, unettomuutena, ruokahaluttomuutena, puristavana tunteena rinnassa tai muistamattomuutena. Tämäkin kuuluu asiaan eikä kerro mitään siitä, kuinka vahva tai heikko olet.
Onko surussa tiettyjä vaiheita?
Saatat tuntea Elisabeth Kübler-Rossin esittelemät surun viisi vaihetta: kieltäminen, viha, kaupankäynti, masennus ja hyväksyminen. Se on tunnettu malli, mutta on tärkeää tietää, että suru etenee harvoin suoraviivaisesti vaiheesta toiseen. Vaiheet voivat tulla sekaisin, toistua tai jäädä kokonaan välistä. Niitä kannattaa ajatella pikemminkin erilaisina tunteina, joita nousee pintaan, kuin portaina, joita noustaan ylöspäin.
Monet surun ammattilaiset hyödyntävät nykyään psykologi William Wordenin mallia surun neljästä tehtävästä. Sana ”tehtävä” muistuttaa siitä, että voit itse tehdä asioita surun keskellä omaan tahtiisi:
Menetyksen todellisuuden kohtaaminen. Sen ymmärtäminen ja sisäistäminen vähitellen, että läheinen on poissa.
Surun ja kivun kohtaaminen. Ei siksi, että hukkuisit siihen, vaan siksi, että tunteiden väistely usein vain pitkittää surua.
Sopeutuminen elämään ilman menetettyä läheistä. Uusien rutiinien, roolien ja tapojen löytäminen arjessa.
Uudenlaisen, pysyvän yhteyden löytäminen. Muistojen sijoittaminen osaksi omaa elämää niin, että ne kulkevat mukana tulevaisuudessa.
Näillä tehtävillä ei ole tiettyä järjestystä, ja niiden välillä voi liikkua edestakaisin. Joskus vuosienkin jälkeen jokin tehtävä voi nousta uudelleen ajankohtaiseksi. Sekin on aivan normaalia.
Mikä on normaalia surussa?
Lähes kaikki. Voimakkaat tunneaallot ja pitkät hiljaiset hetket, nauraminen muistolle ja siitä koettu huono omatunto, hetkellinen tyhjyys tai äkillinen uupumus. Monet säikähtävät tunteiden nopeaa vaihtelua tai surun kestoa. Surulle ei ole olemassa kelloa, joka soisi merkiksi siitä, että nyt surun pitäisi olla ohi.
Voi myös olla, että hyvän olon kokeminen tuntuu aluksi väärältä. Elämän jatkuminen ei ole petos. Kanna läheistä mukanasi silloinkin, kun kipein terä surusta alkaa helpottaa.
Milloin on hyvä hakea tukea?
Tuen pyytäminen ei ole merkki epäonnistumisesta. Joskus pelkkä asioiden jakaminen sellaisen ihmisen kanssa, joka jaksaa kuunnella rauhassa, auttaa eteenpäin. Harkitse lisätuen hakemista, jos:
suru lamauttaa arkesi vielä pitkän ajan kuluttua
eristät itsesi kokonaan muista ihmisistä
nukkuminen, syöminen tai työnteko ei onnistu lainkaan pitkään aikaan
sinulla on ajatuksia siitä, ettet jaksaisi enää elää
Hollannissa voit kääntyä omalääkärisi puoleen, ottaa yhteyttä Landelijk Steunpunt Verlies -tukeen (puhelimitse annettava neuvonta- ja tukipalvelu) tai Humanitas Steun bij Rouw -järjestöön, joka tarjoaa vertaistukiryhmiä ja vapaaehtoisia kotiin. Jos sinulla on itsetuhoisia ajatuksia, voit ottaa maksutta ja nimettömästi yhteyttä 113 Zelfmoordpreventie -kriisipäivystykseen (soita numeroon 113 tai 0800-0113) ympäri vuorokauden. Apua on saatavilla heti.
Usein kysytyt kysymykset
Kuinka kauan surutyö kestää?
Surulle ei ole määrättyä aikaa tai päättymispäivää. Surun voimakkuus muuttuu yleensä ajan myötä, mutta jokainen käy tätä läpi omassa tahdissaan.
Täytyykö surun vaiheet käydä läpi tietyssä järjestyksessä?
Ei tarvitse. Kübler-Rossin kuvaamat vaiheet voivat tulla sekaisin tai jäädä välistä. Ne ovat tunteita, joita saattaa nousta pintaan, eivät portaita, jotka täytyy suorittaa järjestyksessä.
Onko normaalia, etten välillä tunne mitään?
Kyllä on. Turta olo ja etäisyyden ottaminen kuuluvat suruun ja suojaavat sinua liian suurelta tunnekuormalta kerralla. Se ei tarkoita, ettetkö olisi välittänyt läheisestäsi.
Mistä voin saada tukea suruun Hollannissa?
Voit ottaa yhteyttä omalääkäriisi, Landelijk Steunpunt Verlies -tukipalveluun tai Humanitas Steun bij Rouw -järjestöön. Akuutissa hätätilanteessa tai itsetuhoisten ajatusten kohdalla soita 113 Zelfmoordpreventie -palveluun.
Sinun ei tarvitse kantaa kaikkea käytännön huolta yksin. Luo Solace Care -tili tai lue lisää oppaitamme.
