Surun kohtaaminen: miten selvitä päivästä toiseen?
Ensimmäisinä aikoina läheisen kuoleman jälkeen tavallinen arkipäivä voi tuntua ylitsepääsemättömältä haasteelta. Herääminen, syöminen, sähköpostiin vastaaminen – asiat, jotka sujuivat ennen itsestään, vaativat nyt valtavasti vaivaa. Saatat ulospäin vaikuttaa toimintakykyiseltä, mutta romahtaa kotona, tai päinvastoin. Tuntuipa sinusta miltä tahansa, se on täysin normaali reaktio tilanteessa, joka mullistaa kaiken.
Surun kohtaaminen ei tarkoita sitä, että pitäisi nopeasti palata entiselleen. Kyse on siitä, miten kannat itsesi tämän vaikean jakson läpi sinulle sopivalla tavalla. Mitään kaikille sopivaa valmista ohjekirjaa ei ole olemassa, mutta monet saavat tukea ja turvaa samoista asioista: itselleen armollisena olemisesta, avun vastaanottamisesta ja käytännön asioiden helpottamisesta aina kun se on mahdollista.
Tämä opas ei anna valmiita sääntöjä surun kokemiseen. Toivomme, että voit poimia näistä ajatuksista ne, jotka tuntuvat sinulle sopivilta, ja jättää loput rauhassa sivuun.
Miten voit pitää huolta itsestäsi?
Itsestä huolehtiminen voi kuulostaa suurelta asialta, mutta se koostuu pienistä teoista. Tavoitteena ei ole pakottaa itseään tuntemaan oloaan paremmaksi, vaan estää itseään uupumasta kokonaan.
Ota askel kerrallaan. Yksi asia päivässä riittää. Joskus se voi olla pelkkä ulkoilu tai lasillinen vettä.
Syö ja juo jotakin, vaikkei tekisikään mieli. Suru kuluttaa kehon voimavaroja. Pienet välipalat silloin tällöin voivat tuntua helpommilta kuin kokonainen ateria.
Lepää ilman syyllisyyttä. Unettomuus on yleinen osa surua. Jos nukkuminen ei onnistu yöllä, anna itsellesi lupa levätä päivällä.
Liiku hieman, jos tunnet jaksavasi. Lyhyt kävely voi joskus helpottaa oloa, mutta se ei ole pakollista eikä suoritus.
Sinun ei tarvitse suorittaa tätä listaa. Vaikeina päivinä pelkkä selviytyminen riittää.
Onko oikein vetäytyä omaan rauhaan, vai pitäisikö hakeutua muiden seuraan?
Molemmat ovat sallittuja. Jotkut kaipaavat ihmisiä ympärilleen, kun taas toiset tarvitsevat hiljaisuutta. Kumpikin on aivan oikein, ja tarpeesi voivat vaihdella päivästä toiseen. Kuuntele itseäsi ja sitä, mihin sinulla on kulloinkin voimia.
Aivan kokonaan ja pitkäksi aikaa ei kuitenkaan kannata eristäytyä. Jo yksi ihminen, jonka seurassa saat olla täysin oma itsesi ilman tarvetta esittää vahvaa, voi auttaa paljon. Teidän ei tarvitse puhua syvällisiä – joskus pelkkä hiljaa yhdessä oleminen riittää.
Miten selvitä hetkistä, jolloin suru tulvii yli?
Suru tulee usein aaltoina. Tuoksu, päivämäärä, tyhjä tuoli pöydän ääressä – ja yhtäkkiä kaikki palaa mieleen. Näitä aaltoja ei voi ennakoida, eikä niiden tuleminen ole sinun syytäsi.
Joitakin auttavat nämä asiat:
Anna surun tulla. Tunteiden torjuminen vie yleensä enemmän voimia kuin se, että antaa itsensä tuntea sen, mitä tuntee.
Tee surusta konkreettista. Kirjoita asioita ylös, katsele valokuvia tai puhu ääneen menettämällesi läheiselle. Tee sitä, mikä tuntuu sinusta hyvältä.
Vietä merkkipäiviä juuri niin kuin itse haluat. Syntymäpäivää tai kuolinpäivää voi muistella, sen voi antaa mennä hiljaa ohi tai sen voi viettää aivan uudella tavalla. Ei ole olemassa yhtä oikeaa tapaa.
Milloin ja mistä kannattaa hakea tukea?
Tukea ei tarvitse hakea vasta sitten, kun omat voimat ovat aivan lopussa. Voit hakea apua myös silloin, kun kaipaat vain kuuntelijaa tarinallesi. Alankomaissa voit kääntyä seuraavien tahojen puoleen:
Oma lääkäri (huisarts), joka on usein hyvä ensimmäinen askel myös jatko-ohjauksen saamiseksi.
Landelijk Steunpunt Verlies tarjoaa tukea ja neuvoja puhelimitse tai sähköpostitse sekä auttaa löytämään suruterapeutin läheltäsi.
Humanitas Steun bij Rouw tarjoaa tukihenkilön kotiin tai vertaistukiryhmän, jossa voit jakaa kokemuksesi samankaltaisessa tilanteessa olevien kanssa.
Jos tunnet, ettet jaksa enää tai sinulla on itsetuhoisia ajatuksia, voit ottaa yhteyttä ympäri vuorokauden päivystävään kriisipuhelimeen 113 Zelfmoordpreventie (soita 113 tai 0800-0113). Sinne voi soittaa aina.
Miten selvitä käytännön asioista?
Surun keskellä hoidettavaksi tulee usein suuri määrä käytännön asioita: pankkiasiat, vakuutukset, tilaukset ja joskus myös perunkirjoitus. Monet kokevat juuri nämä juoksevat paperityöt kaikkein uuvuttavimmaksi osaksi, sillä ne eivät odota.
Kaikkea ei tarvitse tehdä kerralla eikä kaikkea tarvitse muistaa ulkoa. Muistilista kuoleman jälkeen auttaa hahmottamaan tarvittavat askeleet, jotta suru ja käytännön velvollisuudet eivät sekoittuisi liikaa keskenään.
Usein kysytyt kysymykset
Miten selviän surusta, kun minun on vain jatkettava arjen pyörittämistä?
Pidä odotukset matalina ja tehtävät pieninä. Monet jaksavat toimia ulospäin ja tuntevat vasta kotona, kuinka raskasta kaikki on. Pyydä apua käytännön asioihin aina kun mahdollista.
Onko huono asia, että haluan olla yksin?
Ei ole, hiljaisuuden ja oman rauhan tarve on aivan normaalia. Yritä kuitenkin välttää täydellistä ja pitkäkestoista eristäytymistä. Jo yhden luotettavan ihmisen läsnäolo voi auttaa.
Mitä teen hetkinä, jolloin suru vyöryy ylitseni?
Anna surun tulla sen sijaan, että yrittäisit torjua sen. Jokin konkreettinen tekeminen, kirjoittaminen, valokuvan katsominen tai asiasta puhuminen auttaa monia pääsemään vaikean hetken yli.
Mistä löydän tukea suruun Alankomaissa?
Omalta lääkäriltäsi, Landelijk Steunpunt Verlies -tukipisteestä ja Humanitas Steun bij Rouw -järjestöstä. Akuutissa hätätilanteessa ota yhteyttä itsemurhien ehkäisypuhelimeen 113 Zelfmoordpreventie.
Käytännön taakkaa ei tarvitse kantaa yksin. Luo Solace Care -tili tai lue lisää oppaitamme.
