Surun kohtaaminen: miten selvitä päivä kerrallaan?
Ensimmäisinä aikoina läheisen kuoleman jälkeen tavallinenkin päivä voi tuntua ylitsepääsemättömältä haasteelta. Sängystä nouseminen, syöminen tai sähköpostiin vastaaminen – asiat, jotka ennen sujuivat itsestään – vaativat nyt valtavasti vaivaa. Saattaa olla, että ulospäin näytät pärjäävän hienosti, mutta kotona romahdat, tai päinvastoin. Oli tilanteesi mikä tahansa, se on aivan normaali reaktio tilanteessa, joka mullistaa koko elämän.
Surussa eläminen ei tarkoita sitä, että pitäisi nopeasti palata entiselleen. Kyse on siitä, miten kannat itsesi tämän vaikean jakson läpi sinulle sopivalla tavalla. Mitään kaikille sopivaa käyttöohjetta ei ole olemassa, mutta monet saavat tukea tutuista asioista: itselleen lempeänä olemisesta, avun vastaanottamisesta ja käytännön asioiden helpottamisesta mahdollisuuksien mukaan.
Tämä opas ei anna valmiita sääntöjä siihen, miten kuuluu surra. Ajattele tätä ennemminkin pienenä tukena, josta voit poimia itsellesi sopivat neuvot ja jättää loput huomiotta.
Miten voit pitää huolta itsestäsi?
Itsearvostus ja itsestään huolehtiminen voivat kuulostaa suurilta sanoilta, mutta ne liittyvät pieniin arjen tekoihin. Tavoitteena ei ole pakottaa itseään tuntemaan oloaan paremmaksi, vaan estää itseään uupumasta vielä lisää.
Ota rauhallisesti. Yksi asia päivässä riittää. Joskus pelkkä ulkoilu tai lasillinen vettä on tarpeeksi.
Syö ja juo jotain, vaikka sinulla ei olisi nälkä. Suru vie kehosta paljon voimia. Pienet välipalat silloin tällöin voivat olla helpompi ratkaisu kuin kokonainen ateria.
Lepää ilman syyllisyyttä. Unettomuus on yleistä surun yhteydessä. Jos et saa unta yöllä, suo itsellesi lepohetkiä päiväsaikaan.
Liiku hieman, jos pystyt. Lyhyt kävely voi joskus helpottaa oloa, mutta se ei ole pakollista.
Sinun ei tarvitse suorittaa tätä listaa. Vaikeina päivinä pelkkä jaksaminen on jo riittävä saavutus.
Saako omaan rauhaan vetäytyä vai pitäisikö olla muiden seurassa?
Molemmat ovat sallittuja. Jotkut haluavat ihmisiä ympärilleen, kun taas toiset kaipaavat hiljaisuutta. Molemmat tarpeet ovat yhtä oikeita, ja ne voivat vaihdella päivästä toiseen. Kuuntele itseäsi ja sitä, mihin voimasi kulloinkin riittävät.
Kokonaan ja pitkäksi aikaa yksin jäämistä kannattaa kuitenkin välttää. Jo yksi ihminen, jonka seurassa saat olla täysin oma itsesi ilman paineita pärjäämisestä, voi muuttaa paljon. Keskustelujen ei tarvitse olla syvällisiä – joskus pelkkä hiljainen yhdessäolo riittää.
Miten selvitä hetkistä, jolloin suru tulvii yli?
Suru tulee usein aaltoina. Tuoksu, tietty päivämäärä tai tyhjä tuoli pöydän ääressä voi herättää sen yllättäen uudelleen. Nämä aallot eivät ole ennakoitavissa, eikä niiden tulemista tarvitse syyttää.
Joitakin auttavat seuraavat asiat:
Anna tunteen tulla. Surun torjuminen vie yleensä enemmän voimia kuin sen kohtaaminen ja läpikäyminen.
Tee surusta konkreettista. Kirjoita ajatuksia ylös, katsele valokuvia tai puhu ääneen menettämällesi läheiselle. Tee sitä, mikä tuntuu sinusta oikealta.
Huomioi merkkipäivät omalla tavallasi. Syntymäpäivää tai kuolinpäivää voi muistella juhlimalla, hiljaa mielessä tai jollain aivan muulla tavalla. Oikeaa tai väärää tapaa ei ole.
Milloin ja mistä saan tukea?
Tukea ei tarvitse hakea vasta sitten, kun omat voimat ovat aivan lopussa. Voit hakea keskusteluapua pelkästään siksi, että haluat jakaa kokemuksesi. Alankomaissa voit kääntyä seuraavien tahojen puoleen:
Oman lääkärisi puoleen (huisarts), mikä on usein hyvä ensimmäinen askel myös jatko-ohjauksen saamiseksi.
Landelijk Steunpunt Verlies tarjoaa neuvontaa ja tukea puhelimitse tai sähköpostitse ja auttaa löytämään suruterapeutin läheltäsi.
Humanitas Steun bij Rouw tarjoaa tukihenkilöitä kotiin tai vertaistukiryhmiä, joissa voit jakaa kokemuksiasi muiden samankaltaisessa tilanteessa olevien kanssa.
Jos tunnet, ettet jaksa enää tai sinulla on itsetuhoisia ajatuksia, voit ottaa yhteyttä kriisipuhelimeen vuorokauden ympäri: 113 Zelfmoordpreventie (soita 113 tai 0800-0113). Sinne voi soittaa aina.
Miten hoitaa käytännön asiat?
Surun keskellä hoidettavaksi tulee myös suuri määrä käytännön asioita: pankkiasiat, vakuutukset, sopimukset ja admeen liittyvät asiat. Monet kokevatkin juuri tämän juoksevien asioiden hoitamisen kaikkein uuvuttavimmaksi osaksi, koska arki vaatii jatkuvasti huomiota.
Kaikkea ei tarvitse tehdä kerralla eikä muistaa ulkoa. Muistilista kuoleman jälkeen auttaa hahmottamaan tarvittavat askeleet järjestyksessä, jotta suru ja käytännön tehtävät eivät sekoitu liikaa keskenään.
Usein kysytyt kysymykset
Miten selviän surusta, kun minun on jatkettava arjen pyörittämistä?
Pidä odotukset matalina ja tehtävät pieninä. Monet pärjäävät hienosti ulospäin, ja tuntevat surun raskauden vasta päästessään kotiin. Pyydä muilta apua käytännön asioissa aina kun mahdollista.
Onko huono asia, että haluan olla yksin?
Ei ole, hiljaisuuden ja oman rauhan kaipuu on täysin normaalia. Yritä kuitenkin välttää eristäytymästä kokonaan pitkäksi aikaa. Jo yhden läheisen ihmisen läsnäolo voi riittää tuomaan turvaa.
Mitä teen, kun surun aalto yllättää kesken päivän?
Anna tunteen tulla äläkä yritä torjua sitä väkisin. Jokin konkreettinen teko, kuten ajatusten kirjoittaminen ylös, valokuvan katsominen tai asiasta puhuminen voi auttaa pääsemään vaikean hetken yli.
Mistä löydän tukea suruun Alankomaissa?
Omalta lääkäriltäsi (huisarts), Landelijk Steunpunt Verlies -järjestöstä sekä Humanitas Steun bij Rouw -palvelusta. Akuutissa hätätilanteessa ota yhteyttä kriisipuhelimeen 113 Zelfmoordpreventie.
Käytännön asioissa ei tarvitse jäädä yksin. Luo Solace Care -tili tai lue lisää oppaitamme.
