Surun kohtaaminen: miten selvitä päivästä toiseen?
Ensimmäisinä aikoina läheisen kuoleman jälkeen tavallinenkin päivä voi tuntua raskaalta taakalta. Sängystä nouseminen, syöminen, sähköpostiin vastaaminen – asiat, jotka ennen sujuivat itsestään, vaativat nyt valtavasti vaivaa. Saatat ulospäin toimia aivan normaalisti, mutta romahdat kotona, tai toisinpäin. Miten tahansa reagoitkin, se on täysin luonnollinen vastaus tilanteeseen, joka muuttaa kaiken.
Surun kohtaamisessa ei ole kyse siitä, että palautuisi nopeasti entiselleen. Kyse on siitä, miten kannat itsesi tämän vaikean jakson läpi sinulle sopivalla tavalla. Valmista opasta ei ole olemassa, mutta monet saavat tukea tutuista asioista: itselleen armollisena olemisesta, avun vastaanottamisesta ja käytännön asioiden helpottamisesta silloin kun se on mahdollista.
Tämä opas ei anna valmiita sääntöjä siihen, miten tulisi surra. Ajattele tätä ennemminkin pienenä tukena, josta voit poimia itsellesi sopivat asiat ja jättää loput huomiotta.
Miten voit pitää huolta itsestäsi?
Itsestä huolehtiminen saattaa kuulostaa suurelta asialta, mutta se koostuu pienistä teoista. Tavoitteena ei ole pakottaa itseään tuntemaan oloaan paremmaksi, vaan estää itseään uupumasta entisestään.
Ota askel kerrallaan. Yksi asia päivässä riittää. Joskus se on vain lyhyt hetki ulkoilmassa tai lasillinen vettä.
Syö ja juo jotain, vaikkei tekisi mielikään. Suru vie keholta paljon energiaa. Pienet välipalat silloin tällöin voivat olla helpompia kuin kokonainen ateria.
Lepää ilman syyllisyyttä. Univaikeudet kuuluvat usein suruun. Jos yöuni ei tule, salli itsellesi lepohetkiä päivällä.
Liiku hieman, jos pystyt. Lyhyt kävely voi joskus helpottaa oloa, mutta se ei ole pakko eikä suoritus.
Sinun ei tarvitse suorittaa tätä listaa. Vaikeina päivinä pelkkä jaksaminen on jo riittävää.
Onko sallittua vetäytyä omaan rauhaan, vai pitäisikö hakeutua muiden seuraan?
Molemmat ovat sallittuja. Jotkut kaipaavat ihmisiä ympärilleen, kun taas toiset tarvitsevat hiljaisuutta. Molemmat tavat ovat yhtä oikeita, ja tarve voi vaihdella päivästä toiseen. Kuuntele itseäsi ja sitä, mihin voimasi juuri sillä hetkellä riittävät.
Kokonaan ja pitkäksi aikaa yksin jäämistä kannattaa kuitenkin yrittää välttää. Jo yksi ihminen, jonka seurassa saat olla täysin oma itsesi ilman painetta olla vahva, voi tehdä suuren eron. Keskustelun ei tarvitse olla syvällistä – joskus pelkkä hiljaa yhdessä oleminen riittää.
Miten selvitä hetkistä, jolloin suru yllättää?
Suru tulee usein aaltoina. Tuoksu, tietty päivämäärä tai tyhjä tuoli pöydän ääressä voi tuoda sen äkillisesti pintaan. Näitä aaltoja ei voi ennustaa, eivätkä ne ole sinun syytäsi.
Joitakin auttaa tämä:
Anna surun tulla. Tunteen poistyöntäminen vie usein enemmän voimia kuin sille antautuminen hetkeksi.
Tee surusta konkreettista. Kirjoita asioita ylös, katso valokuvia tai puhu ääneen hänelle, jonka olet menettänyt. Tee sitä, mikä tuntuu sinusta oikealta.
Huomioi merkkipäivät omalla tavallasi. Syntymäpäivää tai kuolinpäivää voi muistella, sen voi antaa mennä hiljaa ohi tai sen voi viettää aivan uudella tavalla. Ei ole olemassa yhtä oikeaa tapaa toimia.
Milloin ja mistä voin hakea tukea?
Tukea ei tarvitse hakea vasta sitten, kun omat voimat ovat täysin lopussa. Voit hakea apua silloinkin, kun haluat vain jakaa ajatuksiasi jonkun kanssa. Suomessa apua tarjoavat esimerkiksi:
Oma terveysasema tai työterveyshuolto on usein hyvä ensimmäinen askel, josta saat tarvittaessa myös lähetteen eteenpäin.
Mieli ry:n Kriisipuhelin tarjoaa keskusteluapua vaikeassa elämäntilanteessa puhelimitse tai verkossa.
Surujärjestöt ja vertaistukiryhmät tarjoavat mahdollisuuden jakaa kokemuksia muiden saman kokeneiden kanssa, mikä voi tuoda lohtua ja ymmärrystä.
Jos tunnet, ettet jaksa enää tai sinulla on itsetuhoisia ajatuksia, voit soittaa hätänumeroon 112 tai ottaa yhteyttä Mieli ry:n Kriisipuhelimeen. Apua on saatavilla ympäri vuorokauden.
Miten selvitä käytännön asioista?
Surun keskellä hoidettavaksi tulee usein suuri määrä käytännön asioita: pankkiasiat, vakuutukset, sopimusten irtisanomiset ja perunkirjoitus. Monet kokevat juuri nämä käytännön juoksevat asiat kaikkein uuvuttavimpana osana, sillä ne vaativat huomiota surusta huolimatta.
Kaikkea ei tarvitse tehdä kerralla eikä muistaa ulkoa. Muistilista läheisen kuoleman jälkeen auttaa sinua hahmottamaan tarvittavat askeleet, jotta suru ja käytännön tehtävät eivät sekoittuisi liikaa keskenään.
Usein kysytyt kysymykset
Miten selviän surusta, kun minun on vain jatkettava arkea?
Pidä odotuksesi matalina ja tehtäväsi pieninä. Monet jaksavat toimia ulospäin, mutta tuntevat raskauden vasta palatessaan kotiin. Pyydä muilta apua käytännön asioissa aina kun mahdollista.
Onko huono asia, jos haluan vetäytyä omaan rauhaan?
Ei ole. Hiljaisuuden ja oman rauhan tarve on täysin normaalia. Yritä kuitenkin välttää kokonaan yksin jäämistä pitkäksi aikaa. Jo yhden läheisen ihmisen läsnäolo voi auttaa.
Mitä teen, kun suru yllättää kesken päivän?
Anna surun tulla sen sijaan, että yrittäisit torjua sen. Joitakin auttaa hetkestä selviämisessä jokin konkreettinen teko, kuten ajatusten kirjoittaminen ylös, kuvan katsominen tai asiasta puhuminen.
Mistä löydän tukea suruun Suomessa?
Voit ottaa yhteyttä omaan terveysasemaasi, Mieli ry:n Kriisipuhelimeen tai eri surujärjestöihin. Akuutissa hätätilanteessa soita aina 112.
Käytännön taakkaa voi jakaa muiden kanssa. Luo Solace Care -tili tai lue lisää oppaitamme.
