Suru on yhteinen kokemus, mutta jokainen meistä kokee sen omalla tavallaan. Vanhemman menettäminen tuntuu erilaiselta kuin puolison tai lapsen kuolema. Et ole yksin: vuosittain valtava määrä ihmisiä joutuu kohtaamaan läheisen menetyksen. Me ymmärrämme ja kunnioitamme näitä eroja – ja haluamme muistuttaa, ettei sinun tarvitse kulkea tätä polkua yksin.
Onko olemassa ”oikeaa” tapaa surra?
Ei ole. Surulle ei ole valmiita kaavoja eikä aikatauluja. Surun voimakkuuteen vaikuttavat suhteen lisäksi olosuhteet, yhteinen historianne ja se, kuka sinä olet ihmisenä. Kaikki tunteet – suru, viha, helpotus, tyhjyys ja syyllisyys – ovat täysin normaaleja. Voit lukea lisää aiheesta suru läheisen kuoleman jälkeen.
Vanhemman menettäminen
Vanhempamme ovat usein elämämme tärkeimpiä silminnäkijöitä – heitä, jotka ovat tunteneet meidät alusta asti ja rakastaneet meitä ehdoitta. Kun he ovat poissa, myös pala turvallisuutta katoaa. Tämä voi horjuttaa perusluottamusta elämään, olitpa minkä ikäinen tahansa. Monille aikuisille surun keskelle lankeaa myös käytännön asioiden hoitaminen, aina perunkirjoituksesta lapsuudenkodin tyhjentämiseen.
Puolison tai kumppanin menettäminen
Ihmisen menettäminen, jonka kanssa on jakanut arjen, muuttaa kaiken: rutiinit, talouden, tulevaisuudensuunnitelmat ja sen läheisyyden, jota piti itsestäänselvyytenä. Monet kuvailevat tunnetta siltä, kuin puolet itsestä olisi poissa. On ymmärrettävää tuntea olonsa kaksinkertaisesti kuormitetuksi – suuren ikävän ja lukuisten uusien, yksin tehtävien päätösten painaessa. Katso myös tukea puolison menettäneille.
Sisaruksen menettäminen
Sisaruksen menettäminen voi tuntua siltä, kuin osa omasta elämänhistoriasta pyyhittäisiin pois. Yhteisiä lapsuusmuistoja ei voi enää jakaa kenenkään kanssa, eikä uusia pääse syntymään. Samalla saatat joutua seuraamaan omien vanhempiesi syvää surua, mikä voi tuntua hyvin raskaalta. Sisaruksen menetykseen liittyvä suru jää usein ympäristöltä huomaamatta, vaikka se on vähintään yhtä syvää.
Lapsen menettäminen
Lapsen menettäminen on yksi raskaimmista suruista, joita ihminen voi kohdata, ja se voi säilyä raskaana ja voimakkaana useiden vuosien ajan. Työelämässä olevilla vanhemmilla, jotka menettävät alaikäisen lapsen, voi olla oikeus palkalliseen tai palkattomaan vapaaseen – tutustu oppaaseemme suruvapaasta. Erityisen tuen hakeminen on tällaisessa tilanteessa äärimmäisen tärkeää, ja sinulla on täysi oikeus saada apua.
Milloin kannattaa hakea apua?
Jos suru vaikeuttaa arjessa selviytymistä pitkän ajan kuluttua, kyseessä voi olla pitkittynyt suruhäiriö, josta kärsii osa läheisensä menettäneistä. Avun pyytäminen ei ole heikkoutta – oma lääkärisi voi auttaa tilanteen arvioinnissa ja ohjata eteenpäin. Voit ottaa yhteyttä myös esimerkiksi seuraaviin tahoihin:
Kriisipuhelin ja paikalliset sururyhmät auttavat kuuntelemalla ja tarjoamalla keskusteluapua.
Surujärjestöt – tietoa, vertaistukea ja työkaluja surun käsittelyyn.
Mielenterveys- ja potilasjärjestöt – tukea ja ohjausta kriisitilanteissa.
Miten Solace Care voi auttaa?
Suurimman menetyksen keskellä käytännön asioiden ei pitäisi olla surun tiellä. Solace Care huolehtii kuolemantapaukseen liittyvistä käytännön järjestelyistä, jotta sinä saat rauhan surra. Lue lisää täältä.
