Suru on yleismaailmallista, mutta se ei tunnu kaikista samalta. Vanhemman menettäminen on erilaista kuin puolison tai lapsen menettäminen. Et ole yksin: esimerkiksi Tanskassa noin 139 000 ihmistä menettää vuosittain läheisensä (Tanskan tilastokeskus). Me ymmärrämme nämä erot – ja haluamme muistuttaa, ettei sinun tarvitse kulkea tätä matkaa yksin.
Onko olemassa "oikeaa" tapaa surra?
Ei ole. Surulle ei ole valmista kaavaa tai aikataulua. Surun voimakkuuteen vaikuttavat suhteen laadun lisäksi myös kuoleman olosuhteet, yhteinen historianne ja se, kuka sinä olet. Kaikki tunteet – suru, viha, helpotus, tyhjyys ja syyllisyys – ovat normaaleja. Lue lisää aiheesta suru kuoleman jälkeen.
Vanhemman menettäminen
Vanhemmat ovat usein elämämme todistajia – he ovat tunteneet meidät koko elämämme ja rakastaneet meitä ehdoitta. Kun he kuolevat, menetämme palan turvallisuutta, ja se voi horjuttaa perustaamme iästä riippumatta. Tanskassa noin 4 900 lasta ja nuorta menettää vanhempansa vuosittain – keskimäärin 13 lasta päivässä (Kansallinen surukeskus). Monilla aikuisilla surun keskelle kasaantuu myös käytännön hoidettavia asioita kuolinpesästä lapsuudenkodin tyhjentämiseen.
Puolison tai kumppanin menettäminen
Sen ihmisen menettäminen, jonka kanssa on jakanut arjen, muuttaa kaiken: rutiinit, talouden, tulevaisuudensuunnitelmat ja sen, jonka kanssa on tottunut jakamaan kaiken. Monet kuvailevat oloaan ikään kuin heidät olisi "puolitettu". Tanskassa noin 20 000 ihmistä menettää vuosittain puolisonsa. On normaalia tuntea itsensä kaksinkertaisesti koetelluksi – kaipauksen vuoksi ja siksi, että niin monet päätökset on yhtäkkiä tehtävä yksin. Katso myös tuki leskille.
Sisaruksen menettäminen
Sisaruksen menettäminen voi tuntua siltä kuin osa omasta elämäntarinasta vietäisiin pois – lapsuudenmuistoja ei voi enää jakaa kenenkään kanssa, eikä uusia muistoja enää synny. Samalla menetät vanhempasi sellaisina kuin he olivat, ja voi olla raskasta seurata lähimmän perheen syvää surua pitkän aikaa. Ympäristö jättää usein sisaruksen surun huomiotta, vaikka se on suuri.
Lapsen menettäminen
Lapsen menettäminen on yksi raskaimmista suruista, joita ihminen voi kokea, ja suru voi jatkua hyvin voimakkaana useita vuosia. Tanskassa noin 5 500 ihmistä menettää lapsensa vuosittain. Alle 18-vuotiaan lapsen menettäneillä vanhemmilla on oikeus suruvapaaseen – katso oppaamme aiheesta suruvapaa. Ammatillinen tuki on tärkeää, ja sinulla on oikeus hakea sitä.
Milloin pitäisi hakea apua?
Jos suru vaikeuttaa arjessa toimimista pitkään, kyseessä voi olla pitkittynyt surureaktio, josta kärsii noin 10–15 % läheisensä menettäneistä. Avun pyytäminen ei ole epäonnistuminen – oma lääkärisi voi arvioida tilanteen ja antaa lähetteen eteenpäin. Voit myös ottaa yhteyttä seuraaviin tahoihin:
Sorglinjen (Kansallinen surukeskus) – 70 20 99 03 tai tekstiviestillä 27 27 25 25, joka päivä klo 17–21, maksuton ja anonyymi palvelu.
sorgguide.dk – tietoa ja työkaluja.
Kræftens Bekæmpelse (cancer.dk) – sururyhmät.
Miten Solace Care voi auttaa?
Kun menetys on suurin, käytännön asioiden ei pitäisi olla surun tiellä. Solace Care huolehtii kuoleman jälkeisistä tehtävistä, jotta sinä saat rauhan surra. Lue lisää täältä.
