Monet miettivät, surevatko he ”oikein”. Lyhyt ja lohduttava vastaus on: ei ole olemassa yhtä oikeaa tapaa surra, eikä suru useinkaan etene minkään tietyn kaavan mukaan. Tässä on katsaus surun viiteen vaiheeseen sekä uudempaan näkemykseen, johon nykytutkimus nojaa.
Meidän ajatuksemme: Me Solace Carella emme usko, että suru etenee tietyissä vaiheissa, jotka jokainen käy läpi samassa järjestyksessä. Alla olevat vaiheet voivat auttaa sinua sanoittamaan omia tunteitasi, mutta ne eivät ole sääntökirja siitä, miten surun ”kuuluu” edetä – useimmat meistä eivät koe niitä selkeässä järjestyksessä. Ajattele niitä mahdollisina reaktioina, älä asioina, jotka täytyy suorittaa järjestyksessä.
Mitkä ovat surun viisi vaihetta?
Malli on peräisin psykiatri Elisabeth Kübler-Rossilta, ja se kuvaa viittä reaktiota, jotka monet tunnistavat:
Kieltäminen — tapahtunut tuntuu epätodelliselta; ”tämä ei voi olla totta”.
Viha — epäoikeudenmukaisuuden tunne, joka kohdistuu joskus muihin tai omaan itseensä.
Kaupankäynti — ”jos vain...” -ajatukset ja yritykset saada tilanne takaisin hallintaan.
Masennus — suru, tyhjyys ja ikävä täyttävät mielen.
Hyväksyminen — tämä ei tarkoita menetyksen unohtamista, vaan tavan löytämistä elää ja jatkaa eteenpäin surun kanssa.
Eteneekö suru aina näiden vaiheiden mukaan?
Ei. Vaiheet ovat vain malli, eivät valmis kaava, jonka kaikki kokevat samassa järjestyksessä. Ne voivat vaihdella, palata uudelleen tai jäädä kokonaan välistä. Nykytutkimus osoittaa, ettei suru ole suoraviivainen prosessi, jolla on selkeä alku ja loppu.
Miten suru ymmärretään nykyään?
Nykyään tutkijat kuvaavat surua liikkeenä, jossa vaihdellaan kahden eri tilan välillä (malli perustuu Stroeben & Schutin tutkimukseen):
Menetykseen suuntautunut tila, jossa kohtaat menetyksen, annat tilaa surulle ja ikävälle sekä käyt läpi siihen liittyviä tunteita.
Uuteen suuntautunut tila, jossa otat etäisyyttä suruun, luot uusia rutiineja ja otat arjen vähitellen takaisin haltuun.
On yksilöllistä, kuinka kauan kussakin tilassa ollaan. Surussa puhutaan usein myös surun aalloista: jotkut aallot ovat niin voimakkaita, että ne vievät jalat alta, kun taas toiset ovat pienempiä ja helpompia kantaa – eikä koskaan voi tietää etukäteen, milloin aalto iskee.
Kuinka kauan suru kestää?
Sille ei ole aikataulua. Useimmilla suru muuttuu ajan myötä helpommaksi kantaa, vaikka se ei koskaan kokonaan katoaisi – sen kanssa oppii elämään ja muistoista tulee lohdullisia. Lue lisää aiheesta suru kuolemantapauksen jälkeen.
Milloin surusta voi tulla monimutkaista?
Toisinaan suru voi jäädä niin voimakkaana päälle, että arjessa selviytyminen on pitkään vaikeaa. Tätä kutsutaan pitkittyneeksi surureaktioksi (prolonged grief disorder ICD-11-luokituksessa). Arviolta noin 10–15 % läheisensä menettäneistä kokee vaikeita tai pitkittyneitä surureaktioita. Määrä on huomattavasti suurempi (jopa 49 %) silloin, kun kuolema on ollut äkillinen tai traumaattinen, kuten onnettomuus tai itsemurha. Avun pyytäminen ei ole heikkous.
Mistä voit saada apua?
Kriisipuhelin (MIELI ry) — soita numeroon 09 2525 0111, päivystys auki vuorokauden ympäri, luottamuksellisesti ja maksutta.
Surujärjestöt ja vertaistuki — tietoa ja tukea sureville ja heidän läheisilleen (esim. Surevat ry).
Oma terveysasema — ensisijainen reitti ammatillisen avun ja tuen piiriin hakeutumisessa.
Miten Solace Care voi auttaa?
Kun suru vie voimat, Solace Care huolehtii käytännön järjestelyistä kuolemantapauksen jälkeen, jotta sinulle jää enemmän tilaa ja rauhaa sille, mikä on oikeasti tärkeää. Lue lisää täältä.
