Ei. Perintöveroa ei ole Norjassa peritty 1. tammikuuta 2014 lähtien, eikä sitä ole edelleenkään vuonna 2026. Et maksa veroa itse perinnöstä, peritpä kuinka paljon tahansa, eikä lahjaveroakaan ole. Perintöä ei katsota verotettavaksi tuloksi, eikä sitä tarvitse ilmoittaa tulona veroilmoituksessa.
Veron poistuminen ei kuitenkaan tarkoita, että perinnönjako olisi täysin verovapaata. Vero siirtyy käytännössä siihen hetkeen, kun myyt perityn omaisuuden. Pääsääntö on, että saat haltuusi vainajan hankintamenon – eli sen hinnan, jonka vainaja aikanaan maksoi – etkä omaisuuden arvoa kuolinhetkellä. Asuntojen ja vapaa-ajan asuntojen kohdalla on yksi tärkeä poikkeus, mutta siihen liittyy ehtoja, joista kirjoitetaan harvoin. Tässä oppaassa käydään läpi, mikä on tilanne vuonna 2026.
Onko Norjassa perintöveroa vuonna 2026?
Ei. Vuoden 1964 perintöverolaki kumottiin lailla 13. joulukuuta 2013 nro 110, ja kumoaminen astui voimaan 1. tammikuuta 2014. Et maksa valtiolle etkä kunnalle saamastasi perinnöstä, eikä perintöilmoitusta tarvitse enää tehdä.
Yksi tarkennus on kuitenkin syytä huomioida, jos hoidat vanhaa kuolinpesää: kuolinaika ratkaisee, ei perinnönjaon ajankohta. Skatteetaten (Norjan verohallinto) ilmaisee asian niin, että muutos koskee lahjoja, jotka on annettu 31. joulukuuta 2013 jälkeen, ja perintöjä, joissa kuolema on tapahtunut 31. joulukuuta 2013 jälkeen. Vuonna 2013 tapahtunut kuolema on siten edelleen veronalaista vanhojen sääntöjen mukaan, vaikka itse perinnönjako olisi saatettu loppuun vuonna 2014 tai myöhemmin. Sama koskee arvoja, jotka ovat peräisin ennen vuodenvaihdetta menehtyneen ensiksi kuolleen puolison jakamattomasta pesästä.
Mikä on jatkuvuusperiaate?
Jatkuvuusperiaate on sääntö, jolla on suurin vaikutus lompakkoosi, ja samalla se on vähiten tunnettu. Norjan verolain 9-7 §:n 1 momentin mukaan astut perillisenä vainajan verotukselliseen asemaan (katso Skatteetaten's Skatte-ABC om arv og gave). Tämä koskee hankintamenoja, osakkeiden suojarajoja ja muita saamaasi omaisuuteen liittyviä verotuksellisia asemia.
Käytännössä tämä tarkoittaa, että jos äitisi osti asunnon vuonna 1994 hintaan 600 000 kruunua ja sen arvo on hänen kuollessaan 4,5 miljoonaa kruunua, sinun hankintamenosi on tuo 600 000 kruunua. Jos myyt asunnon 4,6 miljoonalla, veronalainen voitto on noin 4 miljoonaa kruunua – ei 100 000 kruunua. Perinnönjaon arvo ei määrää hankintamenoa, eikä sitä tee myöskään arvio, jota käytitte perinnön jakamiseen sisarusten kesken.
Milloin perityn asunnon tai mökin hankintamenoa korotetaan?
Tässä piilee poikkeus ja samalla sudenkuoppa. Verolain 9-7 §:n 5 momentin mukaan jatkuvuusperiaatetta ei sovelleta asuntoon, vapaa-ajan asuntoon tai tavanomaiseen maatila- tai metsätalouskiinteistöön, jos vainaja olisi voinut myydä kiinteistön verovapaasti kuolinhetkellään. Jos näin on, hankintamenoksi katsotaan arvioitu myyntiarvo saantohetkellä. Tavanomaisen maatila- ja metsätalouskiinteistön kohdalla se asetetaan kolmeen neljäsosaan myyntiarvosta.
Ehto liittyy siis vainajan omaan asumis- ja omistusaikaan, ja verottajan arviointi on tarkkaa. Asunnon osalta vainajan on täytynyt omistaa kiinteistö yli vuoden ajan ja käyttää sitä omana asuntonaan vähintään yhden vuoden ajan viimeisen kahden vuoden aikana. Vapaa-ajan kiinteistön osalta vainajan on täytynyt omistaa se yli viisi vuotta ja käyttää sitä omana vapaa-ajan asuntonaan vähintään viisi vuotta viimeisen kahdeksan vuoden aikana.
Sudenkuoppana ovat ne tapaukset, joissa ehto ei täyty. Mökki, jota on pidetty vuokrattuna sen sijaan, että sitä olisi käytetty itse, tai asunto, josta vainaja muutti pois yli kaksi vuotta ennen kuolemaansa – tyypillisesti hoitokotiin tai palveluasuntoon siirtymisen vuoksi – palaa jatkuvuusperiaatteen piiriin. Tällöin perit hankintamenon, joka voi olla vuosikymmeniä vanha, mikä tuo mukanaan suuren piilevän verovelan. Tämä on syytä selvittää ennen kuin päätätte, myydäänkö kiinteistö vai ottaako joku perillisistä sen haltuunsa.
Miten arvioitu myyntiarvo todistetaan?
Jos sinulla on oikeus korotettuun hankintamenoon, sinun on pystyttävä osoittamaan kiinteistön arvo kuolinhetkellä. Jos yrität määrittää arvon useita vuosia myöhemmin, sitä on vaikea todentaa luotettavasti.
Sopivia dokumentteja ovat arviokirja tai hinta-arvio, jossa vähimmäisvaatimuksena on katselmus sekä sisältä että ulkoa, kiinteistönvälittäjän hinta-arvio tai toteutuneet markkinahinnat vastaavista myynneistä. Yhtä lähdettä et sen sijaan voi käyttää: kunnallista kiinteistöveroperustetta. Skatteetaten hylkää tämän nimenomaisesti hankintamenon perustana, ja verovalituslautakunta (Skatteklagenemnda) on päätynyt samaan ratkaisussaan NS 83/2019. Kiinteistöveron perusteena oleva arvo ja markkina-arvo eivät ole sama asia, ja ero voi olla huomattava.
Käytännön neuvo: tilaa hinta-arvio kuolinpesän selvityksen aikana, älä silloin kun myynti on ajankohtaista vuosia myöhemmin.
Miten voittoa verotetaan?
Myynnistä saatu voitto katsotaan pääomatuloksi ja sitä verotetaan 22 prosentin mukaan vuonna 2026. Jos myyt asunnon oman asumis- ja omistusajan sääntöjen puitteissa – eli olet itse asunut asunnossa vähintään vuoden ajan viimeisen kahden vuoden aikana – voitto on sinulle verovapaa hankintamenosta riippumatta.
Perittyjen osakkeiden ja rahastojen kohdalla noudatetaan omia sääntöjä. Voitot ja osingot kerrotaan 1,72:lla ennen verotusta verolain 10-31 §:n mukaisesti, ja tappiot korotetaan vastaavasti. Saat myös haltuusi vainajan suojarajan ja käyttämättömät suojavähennykset, jotka voidaan vähentää sekä osingoista että voitoista. Virallinen osinkoverokanta on viranomaisten mukaan 37,8 prosenttia, mikä on seuraus 22 prosentin verokannan kertomisesta korotuskertoimella.
Muutos on lausuntokierroksella, mutta sitä ei ole hyväksytty. Valtiovarainministeriö lähetti 15. toukokuuta 2026 lausuntopyynnön (asianro 26/2668, lausuntoaika päättyy 10. heinäkuuta 2026) ehdotuksesta, jonka mukaan peritty tai lahjaksi saatu asunto ja vapaa-ajan asunto, joka myydään vuoden kuluessa, olisi vapautettu luovutusvoittoverosta – ja vastaavasti vailla tappion vähennysoikeutta – verovuodesta 2027 alkaen. Kunnes mitään on päätetty, nykyiset säännöt ovat voimassa, eikä myyntiä kannata suunnitella pelkän ehdotuksen perusteella.
Onko peritystä kiinteistöstä maksettava varainsiirtoveroa?
Tässä kohdassa monet tekevät virheen, sillä yleinen väite siitä, että kiinteistön periminen on verovapaata, pitää paikkansa vain puoliksi. Leimavero (varainsiirtovero) on 2,5 prosenttia kiinteistön markkina-arvosta lainhuudon yhteydessä.
Lakisääteisessä perinnössä olet vapautettu verosta – mutta vain siltä osin kuin sinulla on lakisääteisen perintöoikeuden nojalla oikeus kiinteistöön. Tämä pätee riippumatta siitä, kuka lopulta saa koko kiinteistön itselleen. Jos yksi perillisistä ottaa koko asunnon haltuunsa maksamalla muille heidän osuutensa, on maksettava täysi varainsiirtovero siitä osuudesta, joka siirtyy muilta perillisiltä. Jos kaksi sisarusta perii asunnon yhdessä ja toinen ottaa sen kokonaan itselleen, varainsiirtoveroa maksetaan 2,5 prosenttia puolikkaasta osuudesta.
Muut tapaukset on syytä pitää erillään. Testamenttiperintö laukaisee pääsääntöisesti varainsiirtoveron, josta vähennetään mahdollinen lakisääteinen osuus, johon perillisellä olisi joka tapauksessa ollut oikeus. Puoliso on vapautettu verosta kokonaan myös kuoleman vuoksi tapahtuvissa siirroissa, eikä hänen tarvitse olla koko kiinteistön perillinen. Avoliitossa asunut kumppani on vapautettu verosta vain yhteisen asunnon osalta ja vain, jos teillä oli sama rekisteröity osoite kuolinhetkellä – yhteinen mökki ei kuulu tämän piiriin, koska avopuolison oikeus perintökaaren 12 ja 13 §:n mukaan on kiinteä summa eikä suhteellinen osuus. Ennakkoperintö katsotaan lahjaksi ja se laukaisee veron. Perinnöstä luopuminen jonkun toisen hyväksi ei myöskään tuo verovapautta.
Huomaa myös, että vapautus on todistettava Kartverketille (Norjan maanmittauslaitokselle), muutoin vero voidaan laskea virheellisesti. Kirjaamismaksu peritään joka tapauksessa, vaikka olisitkin vapautettu itse varainsiirtoverosta.
Mitä perintö merkitsee varallisuusverollesi?
Perityt arvot sisältyvät omaan varallisuuteesi vastaanottohetkestä lähtien, ja tästä monet saavat yllättävän laskun seuraavana vuonna.
Vuonna 2026 varallisuusveron alaraja on 1 900 000 kruunua yksinasuville ja kaksinkertainen eli 3 800 000 kruunua aviopareille. Kunnallinen varallisuusvero on 0,35 prosenttia alarajan ylittävästä osasta. Valtion varallisuusvero on 0,65 prosenttia tasolla 1 samasta alarajasta ja 0,75 prosenttia tasolla 2 alkaen 21,5 miljoonasta kruunusta. Yhteensä tämä tekee 1,00 prosenttia tasolla 1 ja 1,10 prosenttia tasolla 2.
Arvostus on ratkaisevaa, ja tässä piilee seuraus, jota harvoin mainitaan. Ensisijainen asunto (vakituinen asunto) arvostetaan 25 prosenttiin lasketusta markkina-arvosta, ja 10 miljoonaa kruunua ylittävältä osalta 70 prosenttiin. Sijoitusasunto (toinen asunto) arvostetaan sen sijaan 100 prosenttiin. Peritty asunto, johon et itse muuta asumaan, katsotaan yleensä sijoitusasunnoksi, ja se lasketaan siten täysimääräisesti mukaan varallisuuteesi – neljä kertaa painavampana kuin oma asuntosi laskettaisiin. Osakkeet arvostetaan 80 prosenttiin ja käyttöomaisuus 70 prosenttiin.
Mitkä määräajat koskevat perinnönjakoa?
Yksityinen perinnönjako on tavallinen tapa, ja se edellyttää, että vähintään yksi täysivaltainen perillinen ottaa täyden vastuun vainajan veloista. Määräaika pesän ottamiseksi yksityiseen jakoon on 60 päivää kuolemasta. Määräaikaa voidaan pidentää, ja perilliset, jotka eivät halua ottaa velkavastuuta, voivat suostua siihen, että perukirja annetaan aikaisemmin.
Velkavastuun ottaminen on koko prosessin tärkein päätös, ja siihen liittyy joitakin turvamekanismeja. Jos pesän varat ovat alle 3 G (perusmäärää), vastuu rajoittuu pesän varoihin sen jälkeen, kun hautauskulut on katettu. Testamentinsaajat, jotka saavat alle 1 G:n arvoisen perinnön, eivät voi ottaa velkavastuuta. Jos pesän arvo on vähäinen, alle 170 000 kruunua, asia voidaan ratkaista yksinkertaistetusti käräjäoikeuden valtuutuksella täyden perukirjan sijasta.
Julkista perinnönjakoa on haettava, ja tuomioistuin vaatii yleensä vakuuden pesänselvityskuluista. Kuolemasta ei saa olla kulunut yli kolmea vuotta. Jos pesässä on yli 45 000 kruunua, näitä varoja voidaan pitää riittävänä vakuutena. Katso oppaamme skifte av dødsbo koko prosessin läpikäymiseksi.
Onko perintö ilmoitettava veroilmoituksessa?
Itse perintöä ei ilmoiteta tulona. Perityt varat – kuten pankkitalletukset, kiinteistöt, osakkeet ja rahastot – on kuitenkin merkittävä varallisuusluetteloosi, ja niistä saatavaa tuottoa, kuten korkoja, osinkoja ja vuokratuloja, verotetaan tavalliseen tapaan siitä hetkestä lähtien, kun saat ne haltuusi. Katso Skatteetaten's side om din egen skatt når du arver. Tarkista myös, että perittyjen osakkeiden hankintameno on rekisteröity oikein, sillä se määräytyy jatkuvuusperiaatteen mukaan eikä kuolinhetken arvon perusteella.
Entä lahjat ja ennakkoperintö?
Lahjat ovat Norjassa verovapaita määrästä riippumatta, sillä lahjavero poistui yhdessä perintöveron kanssa. Lahja voidaan kuitenkin katsoa forskudd på arv (ennakkoperinnöksi), jos lahjoittaja asetti sen ehdoksi lahjaa annettaessa. Tämä vaikuttaa perinnön jakautumiseen perillisten kesken, mutta ei aiheuta veroa.
Ota huomioon, että jatkuvuusperiaate koskee myös lahjoja. Saaja ottaa haltuunsa lahjoittajan hankintamenon ja siten myös piilevän veron. Mökin lahjoittaminen elinaikana ei siis poista veroa – se siirtyy saajalle, jonka on lisäksi maksettava varainsiirtovero.
Onko naapurimaissa edelleen perintövero?
Kyllä, ja tämä on hyvä tietää, jos perit yli rajojen. Tanskassa on edelleen perintövero (boafgift): vuonna 2026 maksetaan 15 prosenttia siitä osasta, joka ylittää 392 300 Tanskan kruunun pohjavähennyksen, kun taas eloonjäänyt puoliso on täysin vapautettu verosta. Lähipiirin ulkopuolisille perillisille määrätään lisäksi 25 prosentin lisäperintövero (tillægsboafgift) ilman pohjavähennystä, mikä tekee teholliseksi marginaaliveroksi 36,25 prosenttia. Suomessa on edelleen perintövero, ja verovapaa raja on 30 000 euroa 1. tammikuuta 2026 alkaen. Ruotsi luopui perintöverostaan vuonna 2005, kuten Norja teki vuonna 2014.
Mitkä ovat yleisimmät väärinkäsitykset?
Kallein väärinkäsitys on se, että perintöveron puuttuminen tarkoittaisi täyttä verovapautta. Luovutusvoittovero myöhemmässä myynnissä on usein suurempi kuin perintövero oli koskaan, juuri siksi, että saat haltuusi vanhan hankintamenon.
Toiseksi yleisin on se, että kaikkien perittyjen kiinteistöjen hankintamenoa korotettaisiin. Tämä pätee vain silloin, kun vainaja itse olisi voinut myydä kiinteistön verovapaasti, ja omistus- sekä asumisaikaa koskevien ehtojen on täytyttävä. Lisäksi monet uskovat, että perinnönjaon arvo tai kiinteistöveron perusteena oleva arvo määrittäisi hankintamenon – näin ei ole. Se, että kiinteistön periminen on aina vapaata varainsiirtoverosta, on myös väärin, kuten edellä osoitettiin. Vanhoissa artikkeleissa liikkuu yhä vanhoja 10 ja 15 prosentin verokantoja sekä 470 000 kruunun vapaaosaa. Nämä luvut kuuluvat säännöstöön, joka kumottiin yli kymmenen vuotta sitten.
Tarvitsetko apua käytännön asioissa? Luo Solace Care -tili tai lue lisää oppaitamme.
