Ei. Norjassa perintövero poistettiin 1. tammikuuta 2014, eikä sitä ole käytössä myöskään vuonna 2026. Et maksa veroa itse perinnöstä, riippumatta sen määrästä, eikä maassa ole myöskään lahjaveroa. Perintöä ei katsota verotettavaksi tuloksi, eikä sitä tule ilmoittaa tulona veroilmoituksessa.
Veron poistuminen ei kuitenkaan tarkoita, että perinnönjako olisi täysin verovapaata. Käytännössä verotus siirtyy siihen hetkeen, kun myyt perityn omaisuuden. Pääsääntönä on, että saat haltuusi vainajan hankintamenon — eli hinnan, jonka vainaja aikanaan maksoi — etkä sen arvoa kuolinhetkellä. Asuntojen ja vapaa-ajan asuntojen kohdalla on yksi tärkeä poikkeus, mutta siihen liittyy ehtoja, joista harvoin kirjoitetaan. Tämä opas käy läpi sen, mikä on tilanne vuonna 2026.
Onko Norjassa perintöveroa vuonna 2026?
Ei. Vuoden 1964 perintöverolaki kumottiin 13. joulukuuta 2013 annetulla lailla nro 110, ja kumoaminen astui voimaan 1. tammikuuta 2014. Et maksa saamastasi perinnöstä veroa valtiolle etkä kunnalle, eikä perintöilmoitusta tarvitse enää tehdä.
On silti yksi tärkeä seikka, joka kannattaa huomioida, jos hoidat vanhaa kuolinpesää: kuolinaika ratkaisee, ei perinnönjaon ajankohta. Norjan verohallinnon mukaan muutos koskee lahjoja, jotka on annettu 31. joulukuuta 2013 jälkeen, ja perintöä, jossa kuolemantapaus on sattunut 31. joulukuuta 2013 jälkeen. Vuonna 2013 sattunut kuolemantapaus on siis edelleen veronalainen vanhojen sääntöjen mukaan, vaikka itse perinnönjako olisi saatettu loppuun vuonna 2014 tai myöhemmin. Sama koskee arvoja, jotka ovat peräisin jakamattomasta pesästä ennen vuodenvaihdetta menehtyneen ensiksi kuolleen puolison jälkeen.
Mikä on jatkuvuusperiaate?
Jatkuvuusperiaate on sääntö, jolla on suurin vaikutus lompakkoosi, ja samalla se on vähiten tunnettu. Norjan verolain 9-7 §:n 1 momentin mukaan astut perillisenä vainajan verotukselliseen asemaan. Tämä koskee hankintamenoja, osakkeiden suojarajoja ja muita siirtyvään omaisuuteen liittyviä veroasemia.
Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että jos äitisi osti asunnon vuonna 1994 hintaan 600 000 kruunua ja sen arvo on hänen kuollessaan 4,5 miljoonaa kruunua, sinun hankintamenosi on tuo 600 000 kruunua. Jos myyt asunnon 4,6 miljoonalla, verotettava luovutusvoitto on noin 4 miljoonaa kruunua — ei 100 000 kruunua. Perinnönjaossa käytetty arvo tai sisarusten välisessä jaossa käytetty arvio ei määritä hankintamenoa.
Milloin perityn asunnon tai vapaa-ajan asunnon hankintamenoa voidaan korottaa?
Tässä piilee poikkeus, mutta myös sudenkuoppa. Norjan verolain 9-7 §:n 5 momentin mukaan jatkuvuusperiaatetta ei sovelleta asuntoon, vapaa-ajan asuntoon tai tavanomaiseen maatilaan tai metsätalouteen, jos vainaja olisi voinut myydä kiinteistön verovapaasti kuolinhetkellään. Jos näin on, hankintamenoksi katsotaan arvioitu myyntiarvo saantohetkellä. Tavanomaisen maatilan ja metsätalouden kohdalla se asetetaan kolmeen neljäsosaan myyntiarvosta.
Ehto liittyy siis vainajan omaan asumisaikaan ja omistusaikaan, ja verohallinnon arviointi on tarkkaa. Asunnon osalta vainajan on täytynyt omistaa kiinteistö yli vuoden ajan ja käyttää sitä omana asuntonaan vähintään yhden vuoden ajan viimeisen kahden vuoden aikana. Vapaa-ajan asunnon osalta vainajan on täytynyt omistaa se yli viisi vuotta ja käyttää sitä omana vapaa-ajan asuntonaan vähintään viisi vuotta viimeisen kahdeksan vuoden aikana.
Sudenkuoppana ovat tilanteet, joissa ehto ei täyty. Jos mökkiä on käytön sijaan vuokrattu tai jos vainaja on muuttanut pois asunnosta yli kaksi vuotta ennen kuolemaansa — esimerkiksi hoitokotiin tai palveluasuntoon — palataan jatkuvuusperiaatteeseen. Tällöin perit hankintamenon, joka voi olla vuosikymmeniä vanha, mikä tuo mukanaan suuren piilevän verovelan. Tämä on syytä selvittää ennen kuin päätätte, myydäänkö kiinteistö vai ottaako joku perillisistä sen haltuunsa.
Miten arvioitu myyntiarvo osoitetaan?
Jos sinulla on oikeus korotettuun hankintamenoon, sinun on pystyttävä osoittamaan, mikä kiinteistön arvo oli kuolinhetkellä. Jos yrität määrittää arvon useita vuosia myöhemmin, sitä on vaikea todistaa luotettavasti.
Sopivaa dokumentaatiota on arviokirja tai hinta-arvio, jossa vähimmäisvaatimuksena on käynti paikan päällä sisä- ja ulkotiloissa, kiinteistönvälittäjän hinta-arvio tai vastaavien toteutuneiden kauppojen markkina-arvo. Yhtä lähdettä et sen sijaan voi käyttää: kunnallista kiinteistöveroperustetta. Verohallinto hylkää tämän nimenomaisesti hankintamenon perusteena, ja verovalituslautakunta on päätynyt samaan ratkaisussaan NS 83/2019. Kiinteistöverotusarvo ja markkina-arvo eivät ole sama asia, ja ero voi olla huomattava.
Käytännön neuvo: tilaa hinta-arvio kuolinpesän jaon ollessa käynnissä, älä vasta sitten, kun myynti tulee ajankohtaiseksi vuosien päästä.
Miten luovutusvoittoa verotetaan?
Myyntivoitto katsotaan pääomatuloksi, ja sitä verotetaan 22 prosentin mukaan vuonna 2026. Jos myyt asunnon oman asumis- ja omistusaikasi puitteissa — eli olet itse asunut asunnossa vähintään vuoden ajan viimeisen kahden vuoden aikana — voitto on sinulle verovapaa, riippumatta hankintamenosta.
Perittyjen osakkeiden ja rahastojen kohdalla sovelletaan omia sääntöjä. Voitto ja osinko kerrotaan kertoimella 1,72 ennen verotusta verolain 10-31 §:n mukaisesti, ja tappiot oikaistaan vastaavasti. Saat myös haltuusi vainajan suojarajan ja käyttämättömät suojavähennykset, jotka voidaan vähentää sekä osingoista että voitoista. Viranomaisten ilmoittama virallinen osinkoverokanta on 37,8 prosenttia, mikä on seurausta 22 prosentista kerrottuna oikaisukertoimella.
Muutos on parhaillaan lausuntokierroksella, mutta sitä ei ole vahvistettu. Valtiovarainministeriö lähetti 15. toukokuuta 2026 lausuntopyynnön (asianro 26/2668, lausuntoaika 10. heinäkuuta 2026 asti) ehdotuksesta, jonka mukaan peritty tai saatu asunto ja vapaa-ajan asunto, joka myydään vuoden kuluessa, olisi vapautettu luovutusvoittoverosta — ja vastaavasti ilman tappioiden vähennysoikeutta — verovuodesta 2027 alkaen. Kunnes mitään on päätetty, sovelletaan nykyisiä sääntöjä, eikä myyntiä kannata suunnitella pelkän ehdotuksen pohjalta.
Täytyykö kiinteistöä periessä maksaa varainsiirtoveroa?
Tämä on kohta, jossa monet tekevät virheen, sillä yleinen väite siitä, että kiinteistön periminen on verovapaata, pitää paikkansa vain osittain. Norjan varainsiirtovero (dokumentavgift) on 2,5 prosenttia kiinteistön markkina-arvosta lainhuudon yhteydessä.
Lakisääteisen perinnön yhteydessä olet vapautettu verosta — mutta vain sen laskennallisen osuuden osalta, johon sinulla on perillisenä oikeus. Tämä pätee riippumatta siitä, kuka lopulta saa koko kiinteistön itselleen. Jos yksi perillisistä ottaa koko asunnon haltuunsa maksamalla muille heidän osuutensa, on maksettava täysi varainsiirtovero siitä osuudesta, joka siirtyy kanssaperillisiltä. Jos kaksi sisarusta perii asunnon yhdessä ja toinen ottaa sen kokonaan itselleen, varainsiirtoveroa maksetaan 2,5 prosenttia puolikkaasta osuudesta.
Muut tapaukset on syytä pitää erillään. Testamenttiperintö laukaisee pääsääntöisesti varainsiirtoveron, josta vähennetään mahdollinen lakisääteinen osuus, johon perillisellä olisi joka tapauksessa ollut oikeus. Puoliso on vapautettu kokonaan verosta myös kuolemantapauksen vuoksi tapahtuvissa siirroissa, eikä hänen tarvitse olla koko kiinteistön perillinen. Avoliittokumppani on vapautettu verosta vain yhteisen asunnon osalta, ja vain jos olette olleet rekisteröityinä samaan osoitteeseen kuolinhetkellä — yhteinen mökki ei kuulu vapautuksen piiriin, koska avopuolison oikeus perintökaaren 12 ja 13 §:n mukaan on kiinteä summa eikä laskennallinen osuus kiinteistöstä. Ennakkoperintö katsotaan lahjaksi ja se laukaisee varainsiirtoveron. Perinnöstä luopuminen jonkun toisen hyväksi ei myöskään tuo verovapautta.
Huomaa myös, että verovapaus on todistettava Norjan maanmittauslaitokselle (Kartverket), muuten vero saatetaan periä virheellisesti. Kirjaamismaksu peritään joka tapauksessa, vaikka olisit vapautettu itse varainsiirtoverosta.
Mitä perintö merkitsee varallisuusverollesi?
Perityt arvot sisältyvät omaan varallisuuteesi haltuunottohetkestä alkaen, ja tästä syystä monet saavat yllättävän laskun seuraavana vuonna.
Vuonna 2026 varallisuusveron alaraja on yksinasuvilla 1 900 000 kruunua ja aviopareilla kaksinkertainen, 3 800 000 kruunua. Kunnallinen varallisuusvero on 0,35 prosenttia alarajan ylittävästä osasta. Valtion varallisuusvero on 0,65 prosenttia 1. portaassa samasta alarajasta alkaen, ja 0,75 prosenttia 2. portaassa 21,5 miljoonasta kruunusta alkaen. Yhteensä tämä tekee 1,00 prosenttia 1. portaassa ja 1,10 prosenttia 2. portaassa.
Arvonmääritys on ratkaisevaa, ja tähän liittyy seurauksia, joita mainitaan harvoin. Vakituinen asunto arvostetaan 25 prosenttiin lasketusta markkina-arvosta, ja 10 miljoonaa kruunua ylittävältä osalta 70 prosenttiin. Sijoitusasunto (sekundærbolig) arvostetaan sen sijaan 100 prosenttiin. Peritty asunto, johon et itse muuta, katsotaan yleensä sijoitusasunnoksi, ja se lasketaan siten täysimääräisesti varallisuuteesi — neljä kertaa painavampana kuin oma asuntosi laskettaisiin. Osakkeet arvostetaan 80 prosenttiin ja käyttöomaisuus 70 prosenttiin.
Mitkä määräajat koskevat perinnönjakoa?
Yksityinen perinnönjako on tavallisin tapa, ja se edellyttää, että vähintään yksi täysivaltainen perillinen ottaa täyden vastuun vainajan veloista. Määräaika pesän ottamiseksi yksityiseen jakoon on 60 päivää kuolemantapauksesta. Määräaikaa voidaan pidentää, ja perilliset, jotka eivät halua ottaa velkavastuuta, voivat antaa suostumuksensa siihen, että perukirja laaditaan aikaisemmin.
Velkavastuun ottaminen on koko prosessin tärkein päätös, ja siihen liittyy muutamia turvamekanismeja. Jos pesän arvo on alle 3 G (sosiaaliturvan perusmäärä), vastuu rajoittuu pesän varoihin sen jälkeen, kun hautauskulut on katettu. Testamentinsaajat, jotka saavat alle 1 G, eivät voi ottaa velkavastuuta. Jos pesän arvo on vähäinen, alle 170 000 kruunua, asiat voidaan hoitaa yksinkertaistetusti käräjäoikeuden antamalla valtuutuksella täyden perukirjan sijaan.
Julkista perinnönjakoa on haettava, ja tuomioistuin vaatii yleensä vakuuden pesänhoitokustannuksista. Kuolemasta ei saa olla kulunut yli kolmea vuotta. Jos pesässä on yli 45 000 kruunua, nämä varat voidaan itsessään katsoa riittäväksi vakuudeksi. Katso koko prosessi oppaastamme koskien kuolinpesän jakoa.
Täytyykö perintö ilmoittaa veroilmoituksessa?
Itse perintöä ei ilmoiteta tulona. Perityt varat — kuten pankkitalletukset, kiinteistöt, osakkeet ja rahastot — on kuitenkin ilmoitettava varallisuuserittelyssäsi, ja niistä saatavia tuloja, kuten korkoja, osinkoja ja vuokratuloja, verotetaan normaalisti siitä hetkestä lähtien, kun saat ne haltuusi. Tarkista myös, että perittyjen osakkeiden hankintameno on rekisteröity oikein, sillä se määräytyy jatkuvuusperiaatteen mukaan eikä kuolinhetken arvon perusteella.
Entä lahjat ja ennakkoperintö?
Lahjat ovat Norjassa verovapaita määrästä riippumatta, sillä lahjavero poistui yhdessä perintöveron kanssa. Lahja voidaan kuitenkin katsoa ennakkoperinnöksi, jos lahjanantaja on asettanut sen ehdoksi lahjaa antaessaan. Tämä vaikuttaa perinnön jakautumiseen perillisten kesken, mutta ei aiheuta veroseuraamuksia.
On hyvä huomata, että jatkuvuusperiaate koskee myös lahjoja. Lahjansaaja saa haltuunsa lahjanantajan hankintamenon ja siten myös piilevän verovelan. Mökin lahjoittaminen elinaikana ei siis poista verotusta — se vain siirtyy lahjansaajalle, jonka on lisäksi maksettava varainsiirtovero.
Onko naapurimaissa edelleen perintövero?
Kyllä, ja tämä on hyvä tietää, jos perit omaisuutta rajojen yli. Tanskassa on edelleen perintövero (boafgift): vuonna 2026 maksetaan 15 prosenttia siitä osasta, joka ylittää 392 300 Tanskan kruunun suojaosuuden, kun taas eloonjäänyt puoliso on täysin vapautettu verosta. Lähipiirin ulkopuolisille perillisille määrätään lisäksi 25 prosentin lisäperintövero (tillægsboafgift) ilman suojaosuutta, mikä tekee teholliseksi marginaaliveroksi 36,25 prosenttia. Suomessa on edelleen perintövero, jossa verovapaa raja on 30 000 euroa 1. tammikuuta 2026 alkaen. Ruotsi poisti perintöveronsa vuonna 2005, kuten Norja teki vuonna 2014.
Mitkä ovat yleisimmät väärinkäsitykset?
Kallein väärinkäsitys on se, että perintöveron puuttuminen tarkoittaisi verovapautta. Luovutusvoittovero myöhemmässä myynnissä on usein suurempi kuin perintövero koskaan oli, juuri siksi, että saat haltuusi vanhan hankintamenon.
Toiseksi yleisin on se, että kaikkien perittyjen kiinteistöjen hankintamenoa korotettaisiin. Tämä pätee vain silloin, kun vainaja itse olisi voinut myydä kiinteistön verovapaasti, ja omistus- sekä asumisaikaa koskevien ehtojen on täytyttävä. Lisäksi monet uskovat, että perinnönjaon arvo tai kiinteistöveroarvo määrittäisi hankintamenon — näin ei ole. Se, että kiinteistön periminen olisi aina vapaata varainsiirtoverosta, on myös väärinkäsitys, kuten edellä osoitettiin. Lopuksi vanhoissa artikkeleissa pyörii yhä vanhoja 10 ja 15 prosentin verokantoja sekä 470 000 kruunun vapaaosaa. Nämä luvut kuuluvat säännöksiin, jotka kumottiin yli kymmenen vuotta sitten.
Tarvitsetko apua käytännön asioissa? Luo Solace Care -tili tai lue lisää oppaitamme.
