Mitä sanoa surevalle?
Kun läheisesi on menettänyt jonkun, haluat olla tukena, mutta usein et tiedä, mitä sanoisit. Virheiden pelossa monet päättävät vaieta. Juuri tämä hiljaisuus satuttaa usein eniten surevaa, aivan kuin menetystä ei olisi tapahtunutkaan. Hyvä uutinen on, että sinun ei tarvitse löytää täydellisiä sanoja.
Lohdutus on usein yksinkertaista ja rehellistä. ”Olen niin pahoillani menetyksestäsi.” ”Ajattelen sinua.” ”En tiedä mitä sanoisin, mutta olen tässä.” Sinun ei tarvitse poistaa surua tai asettaa sitä perspektiiviin. Läsnäolo riittää. Tämä opas auttaa sinua ylittämään epäonnistumisen pelon: mitä voit sanoa, mitä on parasta välttää, miten voit tukea jatkossa ja miten kirjoitat muutaman sanan silloin, kun sanoja on vaikea löytää.
Mitä on hyvä sanoa?
Pidä sanat lyhyinä, lämpiminä ja aitoina. Esimerkkejä, jotka yleensä tuntuvat hyvältä, ovat ”aivan kamalaa, olen todella pahoillani puolestasi”, ”ajattelen sinua, sinun ei tarvitse vastata” ja ”en tiedä mitä sanoisin, mutta en jätä sinua yksin”. Usein tuntuu hyvältä myös mainita menehtyneen nimi ja jakaa jokin muisto, esimerkiksi ”ajattelin häntä toissapäivänä, kun...”. Se osoittaa, että ihminen on yhä mukana keskusteluissanne eikä häntä ole unohdettu. Voit myös kysyä surevalta suoraan, mitä hän tarvitsee juuri nyt, sen sijaan että arvailisit: jotkut haluavat puhua menetyksestä, toiset taas kaipaavat hetken tavallista arkea. Molemmat ovat täysin ymmärrettäviä toiveita.
Mitä kannattaa välttää sanomasta?
Monet loukkaavat kommentit ovat todellisuudessa hyväntahtoisia. Auttaa, jos vältät lauseita, jotka luovat paineita tai vähättelevät surua. ”Aika parantaa haavat” ja ”sinun täytyy olla vahva” asettavat vaatimuksia ja kieltävät kivun tässä ja nyt. ”Hän ei sentään enää joudu kärsimään” tai ”tällä on varmasti jokin tarkoitus” sisältävät tulkintoja, joita vain sureva itse saa tehdä. ”Tiedän tarkalleen miltä sinusta tuntuu” pitää harvoin paikkansa, sillä mikään suru ei ole samanlaista, ja ”olet nuori, löydät vielä jonkun uuden” tai ”onhan sinulla sentään lapsesi” tekee surusta vain pinnallisesti pienempää ja syvimmillään yksinäisempää. Jos epäröit, kuulostaako jokin hyvältä, valitse rehellinen ja yksinkertainen vaihtoehto: ”en oikein tiedä mitä sanoisin.” Se riittää melkein aina.
Miten tukea ensimmäisten viikkojen jälkeen?
Hautajaisten aikoihin tukea on usein paljon saatavilla, mutta sitä seuraava hiljaisuus voi olla kaikkein raskainta. Silloin voit olla suureksi avuksi. Jatka yhteydenpitoa – lyhyt viesti viikkoja tai kuukausia myöhemmin (”ajattelen sinua”) merkitsee paljon. Tarjoa jotain konkreettista sen sijaan, että sanoisit ”ota yhteyttä jos tarvitset jotain”, esimerkiksi: ”tulen käymään ja teen teille ruokaa torstaina, sopiiko se?”. Se säästää toisen vaivalta pyytää apua. Muista vaikeat päivät, kuten syntymäpäivät ja kuolinpäivä, ja ota silloin yhteyttä. Ja anna surevan surra omaan tahtiinsa, sinun ei tarvitse korjata tilannetta. Kuunteleminen ilman ohjaamista on suuri lahja.
Miten kirjoittaa osanotto?
Osanottokortin ei tarvitse olla pitkä tai hieno. Rehellinen ja henkilökohtainen koskettaa enemmän kuin mikään siloteltu. Yksinkertainen tapa aloittaa on mainita menetys ja myötätuntosi (”suuri menetys, ajattelen sinua”), tehdä siitä sitten mahdollisuuksien mukaan henkilökohtainen jakamalla muisto menehtyneestä tai siitä, mitä hän merkitsi, ja lopuksi tarjota jotain konkreettista (”soitan sinulle ensi viikolla, haluan vain kuulla mitä sinulle kuuluu”). Jos sanat tuntuvat loppuvan kesken, ”sanoja ei ole. Ajattelen sinua ja perhettäsi” on täysin riittävä. Ajatus on tärkein, ei muotoilu.
Milloin sureva tarvitsee enemmän tukea?
Joskus läheisten tuki ei riitä, ja silloin on hyvä tietää, mihin kääntyä. Jos suru lamaannuttaa arjen pitkäksi aikaa, jos henkilö vetäytyy kokonaan syrjään tai jos herää ajatuksia siitä, ettei halua enää elää, on tärkeää hakea apua. Terveyskeskus ja terveysneuvonta voivat ohjata eteenpäin keskusteluavun piiriin. Kriisitilanteissa tukea tarjoaa esimerkiksi Mieli ry:n Kriisipuhelin numerossa 09 2525 0111 (päivystys vuorokauden ympäri), ja akuutissa hätätilanteessa soitetaan hätänumeroon 112. Apua vastaanottamaan rohkaiseminen on myös yksi tapa olla tukena.
Usein kysytyt kysymykset
Mitä sanoa henkilölle, joka on juuri menettänyt läheisensä?
Jotain lyhyttä ja rehellistä, kuten ”olen niin pahoillani menetyksestäsi” tai ”ajattelen sinua”. Sinun ei tarvitse poistaa surua. Läsnäolo riittää, ja menehtyneen nimen mainitseminen tekee usein hyvää.
Mitä ei pitäisi sanoa?
Vältä surun vähättelyä tai aikarajojen asettamista, kuten ”aika parantaa haavat”, ”sinun täytyy olla vahva” tai ”tiedän tarkalleen miltä sinusta tuntuu”. Ne luovat paineita ja tekevät surusta yksinäisempää.
Onko huono asia, jos en tiedä mitä sanoa?
Ei ole. ”En tiedä mitä sanoisin, mutta olen tässä” on yksi lohduttavimmista vastauksista. Rehellisyys voittaa täydelliset sanat.
Miten voin tukea pidemmällä aikavälillä?
Jatka yhteydenpitoa myös hautajaisten jälkeen, tarjoa konkreettista apua sen sijaan, että kehottaisit ottamaan yhteyttä, ja muista vaikeat päivät, kuten kuolinpäivä ja syntymäpäivä.
Haluatko auttaa jotakuta käytännön asioissa kuolemantapauksen jälkeen? Luo Solace Care -tili tai lue lisää oppaita.
