Mitä sanoa surevalle?
Kun läheisesi kokee suuren menetyksen, haluat olla tukena, mutta usein sanat tuntuvat puuttuvan. Virheiden pelossa monet päätyvät vaikenemaan. Juuri tuo hiljaisuus satuttaa surijaa usein eniten – aivan kuin menetystä ei huomattaisikaan. Lohduttava uutinen on se, ettei sinun tarvitse löytää täydellisiä sanoja.
Lohdutus on usein yksinkertaista ja rehellistä. ”Olen niin pahoillani menetyksesi vuoksi.” ”Ajattelen sinua.” ”En tiedä mitä sanoisin, mutta olen tässä.” Sinun ei tarvitse viedä surua pois tai selittää sitä parhain päin. Läsnäolo riittää. Tämä opas auttaa sinua voittamaan epäonnistumisen pelon: mitä voit sanoa, mitä kannattaa välttää, miten tukea pidemmällä aikavälillä ja miten kirjoittaa muutama sana, kun puhe takeltelee.
Mitä on hyvä sanoa?
Pidä sanomisesi lyhyenä, lämpimänä ja aitona. Esimerkiksi nämä sanat otetaan yleensä hyvin vastaan: ”aivan kamalaa, olen sydämestäni pahoillani puolestasi”, ”ajattelen sinua, sinun ei tarvitse vastata tähän” ja ”en tiedä mitä sanoisin, mutta en jätä sinua yksin”. Usein tuntuu hyvältä, kun menehtyneen nimi sanotaan ääneen ja jaetaan yhteinen muisto, esimerkiksi: ”ajattelin häntä juuri toissapäivänä, kun...”. Se osoittaa, että hänet muistetaan ja hän on edelleen mukana keskusteluissanne. Voit myös kysyä suoraan, mitä surija tarvitsee juuri nyt, sen sijaan että yrittäisit arvata: jotkut haluavat puhua menetyksestä, kun taas toiset kaipaavat hetken tavallista arkea. Molemmat tavat ovat aivan yhtä oikeita.
Mitä kannattaa välttää sanomasta?
Monet loukkaavat kommentit syntyvät hyvästä tahdosta. Autat parhaiten välttämällä lauseita, jotka luovat paineita tai vähättelevät surua. ”Aika parantaa haavat” ja ”sinun täytyy olla vahva” asettavat vaatimuksia ja ohittavat tämänhetkisen kivun. ”Hänen ei ainakaan tarvitse enää kärsiä” tai ”kaikella on varmasti tarkoituksensa” sisältävät tulkintoja, joita vain surija itse saa tehdä. Lause ”tiedän tarkalleen miltä sinusta tuntuu” pitää harvoin paikkansa, sillä jokainen suru on erilainen. Myöskään ”olet vielä nuori, löydät kyllä uuden kumppanin” tai ”onhan sinulla sentään lapsesi” eivät auta – ne vain lakaisevat surun pinnallisesti piiloon ja tekevät siitä syvällä sisimmässä entistä yksinäisempää. Jos epäröit, onko jokin sanonta sopiva, valitse se kaikkein rehellisin ja yksinkertaisin: ”en oikein tiedä mitä sanoisin.” Se riittää melkein aina.
Miten tukea ensimmäisten viikkojen jälkeen?
Hautajaisten aikoihin tukea on usein paljon, mutta sen jälkeen alkava hiljaisuus voi tuntua kaikkein raskaimmalta. Silloin voit olla suureksi avuksi. Jatka yhteydenpitoa – lyhyt viesti viikkoja tai kuukausia myöhemmin (”ajattelen sinua”) merkitsee paljon. Tarjoa konkreettista apua yleisen ”ilmottele jos tarvitset jotain” -lauseen sijaan. Voit esimerkiksi sanoa: ”tulen käymään ja teen teille ruokaa torstaina, sopiiko se?”. Näin säästät toisen vaivalta pyytää apua. Muista vaikeat päivät, kuten syntymäpäivät sekä kuolinpäivä, ja laita silloin viestiä. Ja anna toisen surra omaan tahtiinsa; sinun ei tarvitse ratkaista mitään. Kuunteleminen ilman tarvetta ohjailla on suuri lahja.
Miten kirjoittaa osanotto?
Osanottokortin ei tarvitse olla pitkä tai hienostunut. Rehellisyys ja henkilökohtaisuus koskettavat enemmän kuin hiotut lauseet. Yksinkertainen tapa aloittaa on mainita menetys ja ilmaista myötätuntosi (”suuri osanottoni menetykseenne, ajattelen sinua”). Sen jälkeen voit halutessasi tehdä viestistä henkilökohtaisen jakamalla muiston menehtyneestä tai kertomalla, mitä hän sinulle merkitsi. Lopuksi voit tarjota konkreettista tukea (”soitan sinulle ensi viikolla, ihan vain kuullakseni mitä sinulle kuuluu”). Jos sanat silti takkuavat, ”sanoja ei löydy. Ajattelen sinua ja perhettäsi” on täysin riittävästi. Ajatus on tärkein, ei sanamuoto.
Milloin sureva tarvitsee enemmän tukea?
Joskus läheisten tuki ei riitä, ja silloin on hyvä tietää, mistä apua saa. Jos suru lamaannuttaa arjen pitkäksi aikaa, jos ihminen vetäytyy kokonaan yksinäisyyteen tai jos herää ajatuksia siitä, ettei halua enää elää, on tärkeää hakea apua. Terveyskeskus ja MIELI ry voivat ohjata eteenpäin keskusteluavun piiriin. Kriisitilanteessa apua saa valtakunnallisesta kriisipuhelimesta numerosta 09 2525 0111 (auki vuorokauden ympäri), ja hätätilanteessa soitetaan numeroon 112. Apua tarvitsevan rohkaiseminen ammattilaisen puoleen kääntymisessä on myös välittämistä.
Usein kysytyt kysymykset
Mitä sanoa ihmiselle, joka on juuri menettänyt läheisensä?
Jotain lyhyttä ja rehellistä, kuten ”olen niin pahoillani puolestasi” tai ”ajattelen sinua”. Sinun ei tarvitse poistaa surua. Läsnäolo riittää, ja menehtyneen nimen mainitseminen tekee usein hyvää.
Mitä ei pitäisi sanoa?
Vältä surun vähättelyä tai aikarajojen asettamista, kuten ”aika parantaa haavat”, ”sinun täytyy olla vahva” tai ”tiedän miltä sinusta tuntuu”. Ne luovat turhia paineita ja tekevät surusta yksinäisempää.
Onko pahasta, jos en tiedä mitä sanoisin?
Ei ole. ”En tiedä mitä sanoisin, mutta olen tässä” on yksi lohduttavimmista asioista, jonka voi sanoa. Rehellisyys voittaa täydelliset sanat.
Miten voin tukea pidemmällä aikavälillä?
Pidä yhteyttä myös hautajaisten jälkeen, tarjoa konkreettista apua epämääräisen kyselyn sijaan ja muista vaikeat päivät, kuten kuolinpäivä ja syntymäpäivät.
Haluatko auttaa läheistäsi käytännön asioissa kuolemantapauksen jälkeen? Luo Solace Care -tili tai lue lisää oppaitamme.
