Kun perheessä tapahtuu kuolema, myös lapset surevat – mutta usein eri tavalla kuin aikuiset. Lapsen surussa on kyse juuri tämän ymmärtämisestä: lapset usein siirtyvät surusta toiseen ja saattavat itkeä lohduttomasti yhtenä hetkenä ja leikkiä sekä nauraa seuraavana. Tämä ei tarkoita, etteikö lapsi surisi – se on lapsen tapa annostella suruaan, aivan kuten asiantuntijat kuvailevat. Tärkeintä, mitä voit aikuisena tehdä, on ottaa lapsi mukaan, puhua rehellisesti tapahtuneesta ja kestää tulevat kysymykset. Tämä opas antaa neuvoja siihen, miten puhua lapselle kuolemasta, mitkä ovat yleisiä surureaktioita ja mistä voitte saada apua.
Miten puhua lapsen kanssa kuolemasta?
Käytä rehellisiä ja konkreettisia sanoja: sano ”kuollut”, äläkä ”nukkunut pois” tai ”lähtenyt matkalle”. Pienet lapset ottavat kielen kirjaimellisesti, ja kiertoilmaukset voivat herättää pelkoa – esimerkiksi pelkoa nukahtaa itse. Selitä, mitä kuolema tarkoittaa: että keho on lakannut toimimasta, että kuollut ei palaa ja ettei se ole lapsen syy. Alle viisi-kuusivuotiaat lapset eivät useinkaan ymmärrä, että kuolema on lopullista, ja he saattavat kysyä, tuleeko kuollut syntymäpäiville – vastaa kärsivällisesti, myös silloin kun kysymykset toistuvat. Vanhemmat lapset ja teini-ikäiset ymmärtävät enemmän, mutta saattavat vetäytyä ja näyttää surunsa mieluummin kiukkuna, fyysisinä oireina tai muuttuneena käytöksenä koulussa.
Mitkä ovat lapsen yleisiä surureaktioita?
Lapsen suru ilmenee monin tavoin: suruna ja itkuna, mutta myös kiukkuna, takertumisena, vatsakipuina, univaikeuksina, keskittymisvaikeuksina koulussa – tai näennäisesti ei miltään. Se, että lapsi leikkii kuten ennenkin, ei ole merkki siitä, etteikö hän välittäisi; lapset eivät jaksa olla surussa jatkuvasti niin kuin aikuiset usein tekevät, vaan he käsittelevät sitä paloissa. Me Solace Care -palvelussa emme usko, että suru etenee tietyissä vaiheissa, jotka jokaisen on käytävä läpi tietyssä järjestyksessä – tämä pätee lapsiin aivan yhtä lailla kuin aikuisiinkin. Suru voi myös palata uusissa elämänvaiheissa: lapsi, joka menetti vanhempansa viisivuotiaana, voi surra uudelleen teini-ikäisenä, kun ymmärrys menetyksestä syvenee.
Mitkä ovat lapsen oikeudet läheisenä ja omaisena?
Laissa on määritelty, että lasten tarpeista on huolehdittava, kun vanhempi tai sisarus kuolee. Terveydenhuollon ammattilaisilla on velvollisuus auttaa turvaamaan alaikäisten lasten tarpeet, kun he jäävät kaipaamaan vanhempaansa tai sisarustaan – muun muassa selvittämällä lapsen tiedon ja tuen tarve sekä tarjoamalla ohjausta sopiviin tukitoimiin. Voit rohkeasti pyytää apua omalääkäriltä, neuvolasta tai kouluterveydenhuollosta – heidän tehtävänsä on auttaa ja tukea. Myös päiväkodille ja koululle on hyvä kertoa asiasta varhain, jotta he voivat kohdata lapsen ymmärtäväisesti arjessa.
Mistä löydätte apua?
Teidän ei tarvitse selvitä tästä yksin. Omalääkäri ja neuvola ovat luontevia ensiaskeleita ja voivat ohjata eteenpäin. Syöpäjärjestöillä on omia tukipalveluita lapsille ja nuorille läheisinä ja omaisina. Eri tukijärjestöt auttavat perheitä, jotka ovat menettäneet lapsen tai sisaruksen. Monilla sururyhmillä on omia ryhmiä lapsille ja nuorille – lue lisää oppaastamme koskien sururyhmiä. Julkisista terveyspalveluista saa myös neuvoja surureaktioihin. Jos sinä aikuisena tarvitset juttuseuraa, kriisipuhelimet tarjoavat tukea maksutta ja luottamuksellisesti.
Usein kysyttyjä kysymyksiä lapsista ja surusta
Pitäisikö lapsen olla mukana hautajaisissa?
Pääsääntöisesti kyllä, jos lapsi itse haluaa ja hänet valmistellaan siihen hyvin: kerro etukäteen, mitä tulee tapahtumaan, keitä on tulossa ja että aikuiset saattavat itkeä. On hyvä, jos joku lapselle turvallinen aikuinen voi huolehtia hänestä seremonian aikana.
Onko sopivaa, että lapsi näkee minun itkevän?
Kyllä. Kun näytät oman surusi, lapsi oppii, että tunteet ovat turvallisia ja sallittuja. Selitä lyhyesti: ”Olen surullinen, koska kaipaan isiä/äitiä – tämä helpottaa kyllä, eikä se ole sinun syysi.”
Milloin pitäisi hakea ammattiapua?
Jos lapsi vetäytyy pitkäksi aikaa, oireilee koulussa, kärsii jatkuvista uni- tai syömisvaikeuksista tai ilmaisee, ettei elämä ole elämisen arvoista – ota yhteys omalääkäriin tai neuvolaan. Hätätilanteessa soita aina 112.
Kun olette valmiita huolehtimaan käytännön asioista, olemme täällä teitä varten. Luo Solace Care -tili, niin autamme teitä askel askeleelta, tai lue lisää oppaitamme.
