Miten tukea surevaa?
Kun joku läheisesi on menettänyt rakkaansa, haluat olla hänen tukenaan, mutta usein et tiedä, mitä sanoisit. Sanojen pelossa monet päätyvät vaikenemaan. Juuri tuo hiljaisuus tuntuu surevasta usein kaikkein kipeimmältä – aivan kuin menetystä ei olisi huomattu. Toisaalta on lohdullista tietää, ettei sinun tarvitse löytää täydellisiä sanoja.
Lohdutuksen ei tarvitse olla monimutkaista, kunhan se on aitoa. ”Olen niin pahoillani puolestasi.” ”Ajattelen sinua.” ”En tiedä mitä sanoisin, mutta olen tässä.” Sinun ei tarvitse viedä surua pois tai yrittää selittää sitä parhain päin. Läsnäolo riittää. Tämä opas auttaa sinua pääsemään yli virheiden tekemisen pelosta: mitä voit sanoa, mitä kannattaa välttää, miten tukea jatkossa ja miten löytää oikeat sanat silloin, kun ne eivät tule itsestään.
Mitä on hyvä sanoa?
Pidä sanottavasi lyhyenä, lämpimänä ja aitona. Hyviä esimerkkejä ovat ”tämä on aivan kauheaa, olen todella pahoillani puolestasi”, ”ajattelen sinua, sinun ei tarvitse vastata” ja ”en tiedä mitä sanoisin, mutta en jätä sinua yksin”. Surevasta tuntuu usein hyvältä, kun menehtyneen nimi mainitaan ja hänestä jaetaan jokin muisto, esimerkiksi: ”ajattelin häntä juuri toissapäivänä, kun...”. Se osoittaa, että ihminen elää yhä yhteisissä keskusteluissa eikä häntä ole unohdettu. Voit myös kysyä suoraan, mitä sureva tarvitsee juuri nyt, sen sijaan että yrittäisit arvata: joku haluaa puhua menetyksestä, kun taas toinen kaipaa hetkeksi taukoa ja aivan tavallista arkea. Molemmat tarpeet ovat yhtä oikeita.
Mitä tulisi välttää sanomasta?
Monet loukkaavat kommentit sanotaan itse asiassa hyvässä tarkoituksessa. On kuitenkin hyvä välttää lauseita, jotka luovat paineita tai vähättelevät surua. ”Aika parantaa haavat” ja ”sinun täytyy olla vahva” asettavat vaatimuksia ja kieltävät kivun tässä ja nyt. ”Hänellä on ainakin nyt helpompi olla” tai ”kaikella on varmasti tarkoituksensa” tarjoavat sellaista tulkintaa, johon vain surevalla itsellään on oikeus. ”Tiedän tarkalleen miltä sinusta tuntuu” pitää harvoin paikkansa, sillä jokainen suru on erilainen. Myös lauseet kuten ”olet nuori, löydät vielä jonkun uuden” tai ”onhan sinulla sentään lapsesi” tekevät surusta pinnallisesti pienemmän, mutta jättävät ihmisen sisäisesti entistä yksinäisemmäksi. Jos epäröit, miltä jokin asia kuulostaa, valitse rehellinen ja yksinkertainen tapa: ”en oikein tiedä mitä sanoisin.” Se riittää melkein aina.
Miten tukea ensimmäisten viikkojen jälkeen?
Hautajaisten aikoihin tukea on usein paljon, mutta sen jälkeinen hiljaisuus voi olla kaikkein raskainta. Silloin voit olla suureksi avuksi. Pidä yhteyttä jatkossakin; lyhyt viesti viikkoja tai kuukausia myöhemmin (”ajattelen sinua”) merkitsee paljon. Tarjoa konkreettista apua yleisen ”ilmottele jos tarvitset jotain” -lauseen sijaan. Voit esimerkiksi sanoa: ”ajattelin poiketa torstaina tuomassa teille päivällistä, sopiiko se?”. Se säästää toisen vaivalta joutua pyytämään apua. Muista vaikeat päivät, kuten syntymäpäivät ja kuolinpäivä, ja ota silloin yhteyttä. Ja anna surevan surra omaan tahtiinsa; sinun ei tarvitse ratkaista mitään. Kuunteleminen ilman neuvoja on suuri lahja.
Milloin sureva tarvitsee enemmän apua?
Joskus läheisten tuki ei riitä, ja silloin on hyvä tietää, mistä apua saa. Jos suru lamaannuttaa arjen pitkäksi aikaa, jos ihminen vetäytyy kokonaan syrjään tai jos herää ajatuksia siitä, ettei haluaisi enää elää, on tärkeää hakea apua. Omalääkäri voi ohjata eteenpäin keskusteluavun piiriin. Mieli ry:n Kriisipuhelin päivystää numerossa 09 2525 0111 (ympäri vuorokauden), ja Kirkon keskusteluapuun saa yhteyden soittamalla numeroon 10071 tai verkossa. Akuutissa hätätilanteessa soitetaan hätänumeroon 112. Surevan rohkaiseminen ammattilaisen avun vastaanottamiseen on myös tärkeä tapa olla läsnä.
Usein kysytyt kysymykset
Mitä sanoa ihmiselle, joka on juuri menettänyt läheisensä?
Jotain lyhyttä ja rehellistä, kuten ”olen niin pahoillani puolestasi” tai ”ajattelen sinua”. Sinun ei tarvitse poistaa surua. Läsnäolo riittää, ja menehtyneen nimestä puhuminen tekee usein hyvää.
Mitä ei tulisi sanoa?
Vältä surun vähättelyä tai aikarajojen asettamista, kuten ”aika parantaa kaiken”, ”sinun täytyy olla vahva” tai ”tiedän tarkalleen miltä sinusta tuntuu”. Se luo paineita ja tekee surusta yksinäisempää.
Onko pahasta, jos en tiedä mitä sanoa?
Ei lainkaan. ”En tiedä mitä sanoisin, mutta olen tässä” on yksi lohduttavimmista asioista, joita voit sanoa. Rehellisyys on aina parempaa kuin täydelliset sanat.
Miten voin tukea pidemmällä aikavälillä?
Pidä yhteyttä myös hautajaisten jälkeen, tarjoa konkreettista apua sen sijaan, että odotat surevan pyytävän sitä, ja muista merkkipäivät sekä kuolinpäivä.
Haluatko auttaa läheistäsi käytännön asioissa menetyksen jälkeen? Luo Solace Care -tili tai lue lisää oppaitamme.
