Miten toimia esihenkilönä, kun työntekijä on menettänyt läheisen?
Työntekijä soittaa ja kertoo, että vanhempi, kumppani tai lapsi on kuollut. Tämä on monelle esihenkilölle vaikein puhelu – ja useimmat ovat siihen valmistautumattomia. Siihen ei ole valmista HR-mallia, eikä työterveyshuollolla ole suoraa pikakaistaa. Sinun on silti toimittava oikein ensimmäisestä minuutista lähtien.
Tämä opas käy läpi, mikä todella auttaa surevaa työntekijää – ja mitä sinun esihenkilönä tulisi välttää. Opas perustuu työelämätutkimukseen, työehtosopimusten sääntöihin ja surutyön asiantuntijoiden suosituksiin.
Tilastokeskuksen mukaan Suomessa kuolee vuosittain noin 55 000 ihmistä. On hyvin todennäköistä, että joku työntekijöistäsi menettää läheisensä työsuhteensa aikana – ja usein useammin kuin kerran työuransa aikana. Suunnitelman laatiminen ei ole turhaa, vaan se on osa työtäsi.
Ensimmäinen puhelu – mitä sanoa?
Ensimmäiset sanasi määrittävät usein sen, miten työntekijä muistaa esihenkilönsä koko suruprosessin ajan. Sillä on suuri merkitys.
Toimi näin:
Esitä lämmin osanottosi. Käytä selkeitä sanoja, kuten "kuoli" tai "on menehtynyt" – vältä liian etäisiltä tuntuvia kiertoilmauksia, elleivät ne tunnu luontevilta. Voit myös myötäillä niitä sanoja, joita työntekijä itse käyttää.
Älä kysy yksityiskohtia. Henkilö ei soita kertoakseen yksityiskohdista, vaan ilmoittaakseen asiasta.
Sano selkeästi: "Sinun ei tarvitse miettiä töitä nyt." Tämä yksinkertainen viesti tuo suurimman helpotuksen kyseisellä hetkellä.
Kerro, että otat yhteyttä muutaman päivän kuluttua – ei vaatiaksesi vastauksia, vaan osoittaaksesi, että olet tukena.
Vältä näitä:
Kysymyksiä siitä, kuinka kauan työntekijän täytyy olla poissa. Hän ei tiedä sitä vielä itsekään.
Kehotuksia "ottaa yhteyttä, kun tuntuu paremmalta" – se siirtää vastuun yhteydenpidosta vaikeassa tilanteessa olevalle työntekijälle.
Ilmauksia, kuten "en voi edes kuvitella" – se saattaa luoda etäisyyttä, vaikka se olisi tarkoitettu myötätunnoksi.
Pidä puhelu lyhyenä. Viisi minuuttia riittää. Tärkeintä ei ole se, mitä sanot, vaan se, että vastasit ja otit asian todesta.
Mitä oikeuksia työntekijällä on vapaaseen?
Suomen työlainsäädäntö antaa oikeuden tilapäiseen poissaoloon pakottavien perhesyiden vuoksi läheisen kuoleman yhteydessä. Vapaan kesto ja palkallisuus määräytyvät kuitenkin usein työehtosopimusten (TES) mukaan – eivät suoraan laista.
Tyypillisiä sääntöjä suomalaisissa työehtosopimuksissa:
1–3 päivää palkallista vapaata (tilapäistä hoitovapaata tai palkallista poissaoloa) läheisen (vanhempi, kumppani, lapsi, sisarus) kuoleman yhteydessä.
1 päivä palkallista vapaata hautajaispäiväksi muiden läheisten sukulaisten osalta.
Laissa ei ole säädetty pitkästä palkallisesta suruvapaasta – tilapäisen vapaan jälkeen kyseeseen tulee yleensä sairausloma tai palkaton vapaa.
Nämä ovat vähimmäisvaatimuksia. Esihenkilönä sinulla on lähes aina mahdollisuus joustaa ja tarjota enemmän. Monilla yrityksillä on sisäiset toimintaohjeet, jotka mahdollistavat esimerkiksi viikon palkallisen vapaan ilman monimutkaisia perusteluja. Jos teillä ei ole tällaista käytäntöä, pyydä HR-osastoa laatimaan sellainen. Se säästää aikaa ja ratkaisee toistuvan haasteen.
Vaikeassa surutilanteessa sairausloma on oikea ratkaisu. Lääkäri kirjoittaa todistuksen – et sinä. Voit kuitenkin viestittää työntekijälle, että kohtaat hänet ihmisenä, etkä vain poissaolona tilastoissa.
Mitä tapahtuu kuolemaa seuraavalla viikolla?
Suru ei etene suoraviivaisesti. Ensimmäistä viikkoa leimaavat usein käytännön järjestelyt: hautaustoimisto, perunkirjoituksen valmistelu, yhteydenpito pankkeihin ja viranomaisiin. Perunkirjoitus on Verohallinnon mukaan toimitettava kolmen kuukauden kuluessa kuolemantapauksesta. Työntekijäsi on todennäköisesti näiden asioiden työllistämä – käytännön asioiden hoitamiseen viranomaisten, pankkien ja vakuutusyhtiöiden kanssa voi kulua kymmeniä tunteja.
Esihenkilönä:
Lähetä lyhyt tekstiviesti 3–4 päivän kuluttua. Älä kysy paluusta töihin, vaan osoita, että ajattelet häntä. "Ajattelemme sinua. Tähän viestiin ei tarvitse vastata."
Huolehdi töistä. Järjestä työtehtävät uudelleen kysymättä työntekijältä priorisoinnista. Pahinta surun keskellä on kokea huonoa omaatuntoa tekemättömistä töistä.
Tiedota tiimiä. Kysy työntekijältä, mitä hän haluaa kollegoilleen kerrottavan. Jotkut haluavat kertoa kaiken avoimesti, toiset taas mahdollisimman vähän. Kunnioita tätä toivetta.
Jos kuolemasta on kulunut vasta muutama päivä ja sinun tekisi mieli ottaa yhteyttä työntekijään työasioissa – älä tee sitä. Melkein kaikki asiat voivat odottaa viikon.
Miten suunnittelette paluun töihin?
Työhön paluu on prosessi, ei yksittäinen päivä. Terveyskirjaston ja asiantuntijoiden mukaan ensimmäinen vuosi kuoleman jälkeen on usein vaikein, ja suru voi tulla aaltoina pitkään sen jälkeen, kun ympäristö jo luulee henkilön "päässeensä eteenpäin". Moni sureva kokee, että ensimmäiset viikot töissä ovat raskaampia kuin itse paluupäivä – silloin muiden huomio alkaa vähentyä, vaikka suru on yhä vahvasti läsnä.
Käytännön askeleet:
Käykää lyhyt keskustelu ennen paluuta. Puoli tuntia riittää. Kysy, mitä työntekijä itse toivoo: täyttä työpäivää heti, lyhennettyä viikkoa aluksi, etätöitä tai jotain muuta ratkaisua.
Vähennä henkistä kuormitusta ensimmäisen kuukauden aikana. Kevennä tehtäviä, jotka vaativat suurta keskittymistä tai henkistä läsnäoloa – kuten asiakaskohtaamisia, neuvotteluja tai vaativia projekteja.
Anna lupa lähteä aikaisemmin tarvittaessa. Surun aallot tulevat odottamatta. Selkeä viesti siitä, että "on okei lähteä kotiin kesken päivän", on arvokkaampi kuin mikään virallinen liukuma-aikajärjestelmä.
Kysy kuulumisia uudelleen 30 päivän, 90 päivän ja puolen vuoden kuluttua. Monet surevat kohtaavat vaikean jakson noin kolmen kuukauden kohdalla, kun muut ovat jo lakanneet kysymästä.
Jos työntekijällä on lapsia, jotka myös surevat, joustavuus koulu- ja hoitoaikojen sekä lääkärikäyntien suhteen on ensiarvoisen tärkeää. Moni sureva yksinhuoltaja selviää ensimmäisestä vuodesta vain siksi, että esihenkilö sanoi: "Tee se, mitä perheesi tarvitsee."
Miten työterveyshuolto voi auttaa – ja mitä se ei tee?
Työterveyshuollolla on tärkeä rooli, mutta se on usein rajallisempi kuin ajatellaan. Työterveyskumppanit ovat erinomaisia työhön liittyvissä kysymyksissä, kuten stressinhallinnassa, ergonomiassa ja sairausloman jälkeisessä työhönpaluussa. Ne eivät kuitenkaan aina ole suunniteltu pitkäkestoiseen surutyön tukeen.
Tyypillisesti työterveys tarjoaa 3–5 tukikäyntiä psykologilla tai kriisityöntekijällä. Tämä riittää akuuttiin kriisitukeen, mutta ei välttämättä monimutkaiseen tai pitkittyneeseen suruun. WHO:n ICD-11 -luokitus tunnistaa pitkittyneen surun omana tilana. Osa surevista – arviolta noin 10 % – tarvitsee syvempää tukea, joka kuuluu perusterveydenhuollon tai erikoissairaanhoidon, ei pelkän työterveyden lyhytterapian piiriin.
Näin voit tukea työntekijää työterveyden lisäksi:
Ohjaa työntekijä luotettavien tukipalvelujen pariin, kuten Mieli ry (itsehoito-oppaat ja kriisipuhelin) tai erityisesti lapsia ja nuoria tukevat järjestöt, kuten Surevat-verkosto.
Tarjoa mahdollisuuksien mukaan ulkopuolista apua kuolinpesän käytännön asioiden hoitoon. Kun perhe saa käytännön apua paperitöihin, vapautuu voimavaroja henkiseen jaksamiseen.
Jos yrityksellänne on ryhmähenkivakuutus tai lisäeläketurva, tarkista, sisältyykö siihen tukea omaisille. Monet vakuutukset sisältävät tällaisen edun, mutta harva työntekijä tietää siitä.
Solace Care tekee yhteistyötä vakuutusyhtiöiden ja työnantajien kanssa tarjotakseen perheille apua sekä käytännön järjestelyissä että henkisessä tuessa. Jos yrityksellänne ei vielä ole tätä palvelua käytössään, sen lisääminen osaksi henkilöstöetuja on vaivatonta.
Miten voitte valmistautua paremmin tulevaisuudessa?
Monet esihenkilöt oppivat kohtaamaan surua vasta silloin, kun tilanne osuu kohdalle ensimmäistä kertaa. Sen ei tarvitse mennä niin.
Kolme asiaa, jotka voit tehdä nyt – ennen kuin tilanne on ajankohtainen:
Laadi sisäiset surun kohtaamisen ohjeet. Yhden sivun mittainen ohje riittää. Kirjaa ylös säännöt palkallisista vapaista, joustavuudesta, yhteydenpidosta poissaolon aikana ja työhönpaluun suunnittelusta. Jaa ohje intraan.
Kouluta esihenkilöt. Lyhyt yhteinen hetki siitä, miten kohdata vaikeassa tilanteessa oleva työntekijä ja miten ensimmäinen puhelu hoidetaan, auttaa jo paljon.
Kokoa tukimateriaalit valmiiksi. Kerää valmiiksi linkit työterveyden yhteystietoihin, Omaolo- tai terveyspalveluihin, Mieli ry:n tukeen ja muihin vertaistukijärjestöihin, kuten Surunauha ry läheisensä menettäneille.
Sureva työntekijä ei välttämättä muista tarkalleen, mitä sanoit ensimmäisessä puhelussa – mutta hän muistaa, miten kohtasit hänet. Hyvin tuettu työntekijä toipuu paremmin, mikä vähentää pitkiä sairauslomia ja auttaa sitoutumaan työyhteisöön myös jatkossa. Se on oikein sekä inhimillisesti että taloudellisesti.
Haluatko apua käytännön asioissa?
Solace Care auttaa askel askeleelta hahmottamaan, mitä vaikeassa tilanteessa on tehtävä, ja kokoaa tärkeät asiakirjat, määräajat ja tehtävät yhteen paikkaan.
