Mitä sanoa ihmiselle, joka on menettänyt läheisensä? Yksinkertaisin vastaus: jotain rehellistä ja lyhyttä. ”Otan osaa suruusi. Ajattelen sinua.” riittää lähes aina. Surun keskellä oleva ei tarvitse viisaita sanoja tai selityksiä — vaan tunteen siitä, että olet läsnä, että uskallat ottaa tapahtuneen puheeksi ja että pysyt rinnalla silloinkin, kun ensimmäiset viikot ovat kuluneet. Monet pelkäävät sanovansa jotain väärää ja jättävät siksi sanomatta mitään — se on yleensä ainoa todellinen virhe. Täältä löydät konkreettisia esimerkkejä keskusteluihin, tekstiviesteihin ja surunvalittelukortteihin sekä yleisimmät sudenkuopat.
Mitä voit sanoa — konkreettisia esimerkkejä
Otan osaa suruusi. Ajattelen sinua ja olen täällä, jos haluat jutella.
Pahoittelen syvästi äitisi poismenoa. Hän oli monelle hyvin tärkeä.
En oikein tiedä, mitä sanoisin, mutta halusin ottaa yhteyttä. Ajattelen teitä.
Oli hienoa saada tutustua häneen. Muistan aina hänen lämpönsä.
Sinun ei tarvitse vastata tähän — halusin vain sinun tietävän, että olen täällä sinua varten.
Mitä sanoa tekstiviestissä tai kirjallisesti?
Tekstiviesti on usein hyvä ensimmäinen elonmerkki — se ei vaadi vastausta ja antaa surijalle mahdollisuuden lukea sen silloin, kun hänellä on siihen voimia. Kirjoita lyhyesti: ”Kuulin mitä on tapahtunut. Otan osaa suureen suruusi. Sinun ei tarvitse vastata — palaan asiaan muutaman päivän kuluttua.” Ja tee sitten juuri niin: ota yhteyttä uudelleen. Suru on usein raskainta silloin, kun surunvalittelut hiljenevät, usein viikkoja tai kuukausia myöhemmin.
Mitä sanoa kollegalle?
Työpaikalla riittää jokin yksinkertainen ja kunnioittava: ”Otan osaa suruusi. Ota kaikki tarvitsemasi aika — me hoidamme työt täällä.” Seuraa henkilön omia viestejä: jotkut haluavat puhua menetyksestään töissä, toiset taas haluavat työn olevan turvasatama, jossa surua ei tarvitse ajatella. Molemmat tavat ovat oikeita. Voit hyvin kysyä: ”haluatko, että puhumme tästä, vai tuntuuko hyvältä, että työt sujuvat aivan kuten ennenkin?” — silloin hänen ei tarvitse arvailla, mikä on sopivaa.
Mitä sanoja tulisi välttää?
Vältä ilmauksia, jotka vähättelevät menetystä tai yrittävät selittää sitä. ”Hänellä on nyt parempi olla”, ”kaikella on tarkoituksensa” ja ”aika parantaa haavat” voivat loukata, vaikka ne olisikin tarkoitettu hyvällä. ”Tiedän tarkalleen, miltä sinusta tuntuu” pitää harvoin paikkansa — jokainen suru on omanlaisensa. ”Olet nuori, löydät vielä jonkun uuden” tai ”voittehan te hankkia uuden lapsen” suhteellistavat jotakin sellaista, mitä ei voi korvata. Älä myöskään sälytä vastuuta surijalle sanomalla ”ota yhteyttä, jos tarvitset jotain” — käytännössä harva jaksaa pyytää apua. Tarjoa sen sijaan jotain konkreettista: ”tuon teille ruokaa torstaina” tai ”viejäkseni lapset treeneihin tällä viikolla”.
Mitä tehdä, jos sanat eivät riitä?
Läsnäolo on tärkeämpää kuin oikeat sanamuodot. Vierellä istuminen, kuunteleminen ilman tarvetta korjata asioita, menehtyneen kutsuminen nimellä, vuosipäivien muistaminen — kaikki tämä merkitsee enemmän kuin täydellinen kortti. Jos epäröit, sano se ääneen: ”en tiedä mitä sanoisin, mutta olen tässä.” Se on aina oikein.
Usein kysytyt kysymykset
Mitä kirjoittaa surunvalittelukorttiin?
Lyhyesti ja rehellisesti: ”Otan osaa suruunne. Ajatukseni ovat sinun ja perheesi luona.” Voit mielellään lisätä jonkin henkilökohtaisen muiston menehtyneestä — se on usein kaikkein arvokkainta.
Kannattaako vainajaa kutsua nimellä?
Kyllä, useimmiten. Monet surijat kertovat, että pahinta on, kun läheiset lakkaavat puhumasta ihmisestä nimellä — aivan kuin häntä ei olisi koskaan ollutkaan. Nimen kuuleminen tekee surusta kohdatun.
Onko liian myöhäistä ottaa yhteyttä useiden viikkojen jälkeen?
Ei ole. Suru jatkuu pitkään hautajaisten jälkeen, ja myöhemmin tullut ”ajattelen sinua” lohduttaa usein enemmän kuin arvaatkaan. Aloita rehellisesti: ”pahoittelut, etten ole ottanut yhteyttä aikaisemmin.”
Jos tarvitset apua käytännön asioiden hoitamisessa kuolemantapauksen jälkeen, olemme täällä sinua varten — luo Solace Care -tili silloin kun olet valmis, niin autamme sinua askel askeleelta.
