Mitä töihin paluu läheisen kuoleman jälkeen tarkoittaa?
Paluu arkeen ja työhön läheisen kuoleman jälkeen ei ole mikään selkeä raja tai hetki, jolloin "ollaan taas terveitä". Kyse on pikemminkin siitä, että keho jaksaa jo raahautua toimistolle, mutta mieli on yhä hautajaisissa, kotona tai surevien lasten luona.
Ensimmäiset päivät työssä ovat usein helpompia kuin kolmas viikko. Silloin kollegat ovat jo lakanneet kyselemästä kuulumisia, ja oma suojamekanismisi tai adrenaliinisi alkaa hiipua. Silloin suru, joka on koko ajan kulkenut mukana pohjavirtana, saattaakin iskeä takaisin täydellä voimalla – vaikkapa keskellä aivan tavallista kokousta.
Tämän oppaan tarkoituksena ei ole neuvoa, miten palaat nopeasti entisellesi. Sen sijaan haluamme auttaa sinua löytämään sellaisen tavan tehdä töitä, joka kantaa tulevan vuoden yli. Esimerkiksi Ruotsin 1177-sairaanhoitopalvelun mukaan ensimmäinen vuosi läheisen kuoleman jälkeen on usein vaikein, ja suru voi nousta aaltoina pintaan vielä pitkään sen jälkeen vaikuttaen jaksamiseesi töissä.
Mitä oikeuksia sinulla on työpaikalla?
Ruotsin laki säätelee vapaiden pitämistä työehtosopimusten ja työympäristösäädösten kautta. Seuraavat pääkohdat on hyvä tietää:
Palkallinen vapaa läheisen kuoleman vuoksi (permis): Yleensä 1–3 palkallista vapaapäivää lähisukulaisen (vanhemmat, kumppani, lapset, sisarukset) kuoltua. Tarkemmat tiedot löytyvät omasta työehtosopimuksestasi.
Sairausloma surureaktion vuoksi: Lääkäri voi kirjoittaa sinulle sairauslomaa, jos suru estää sinua selviytymästä työtehtävistäsi. Tämä on täysin hyväksyttävä syy sairauslomaan, ei vain "pelkkää" surua. Omavastuupäivät koskevat tätä normaalisti.
Palkaton vapaa pakottavista perhesyistä: Työympäristölaitoksen säännökset antavat oikeuden olla poissa töistä äkillisten perhetilanteiden vuoksi. Vapaan pituutta ei ole säädelty yksityiskohtaisesti.
Työhönpaluun mukauttaminen: Jos olet ollut sairauslomalla, sinulla on oikeus kuntoutukseen ja asteittaiseen työhönpaluuseen. Työnantajasi on velvollinen osallistumaan tämän järjestämiseen.
Tärkeintä on muistaa, ettei sinun tarvitse erikseen "neuvotella" siitä, mikä sinulle jo lain mukaan kuuluu. Esimies tai HR-osasto voivat auttaa sopivan vapaamuodon löytämisessä. Jos asioista puhuminen tuntuu liian raskaalta, voit laittaa viestin tai pyytää läheistäsi tai kollegaasi ottamaan yhteyttä esimieheesi puolestasi.
Miten suunnitella ensimmäiset päivät takaisin töissä?
Yhtä oikeaa ratkaisua ei ole olemassa. Useimmat surun kokeneet ovat kuitenkin toivoneet jälkikäteen, että olisivat tehneet muutaman asian toisin:
Palaa töihin asteittain, jos vain mahdollista. Tee esimerkiksi puolipäiväistä työtä ensimmäisellä viikolla ja täyttä aikaa toisella, tai työskentele kolmena päivänä viikossa ensimmäisen kuukauden ajan. Lääkäri tai esimies voi auttaa tämän järjestämisessä. Useimmat suoraan täysipäiväiseen työhön palanneet kokevat jälkikäteen, että paluu tapahtui liian nopeasti.
Kerro tilanteesta työyhteisölle. Voit lähettää lyhyen viestin tiimillesi jo ennen paluutasi: "Palaan töihin maanantaina. Kiitos tuestanne. Ei tarvitse pelätä, että sanotte jotain väärää – riittää, kun olette oma itsenne." Tämä helpottaa oloasi ja vähentää myös kollegoidesi epävarmuutta siitä, miten kohdata sinut.
Rajoita vaativia tehtäviä. Ensimmäinen kuukausi ei ole oikea hetki asiakasneuvotteluille, haastaville henkilöstöasioille tai vaativalle luovalle työlle. Pyydä esimiestäsi siirtämään tällaiset tehtävät muille. Kyse ei ole heikkoudesta, vaan ammatillisesta ja vastuullisesta harkinnasta.
Varaa itsellesi vetäytymispaikka. Etsi työpaikalta tai sen läheltä tila – tyhjä huone, auto tai hiljainen kahvila – jonne voit mennä rauhoittumaan, jos suru iskee voimakkaana. Näin sinun ei tarvitse paeta kotiin asti kesken päivän.
Jos perheessäsi on lapsia, jotka myös surevat, he tarvitsevat sinua nyt eri tavalla kuin ennen. Ole avoin esimiehellesi siitä, että koti ja vanhemmuus ovat tänä vuonna etusijalla.
Miten suru vaikuttaa keskittymiskykyyn ja muistiin?
Suru vaikuttaa aivoihin ja toimintakykyyn tavalla, johon harva on varautunut. 1177-palvelu kuvailee, että surun mukana tulee usein fyysisiä ja kognitiivisia oireita, kuten väsymystä, univaikeuksia, muistihäiriöitä ja keskittymisvaikeuksia. Monet surevat huomaavat seuraavia asioita:
Sanojen löytäminen on vaikeaa
Lähimuisti pätkii
Suunnittelu ja asioiden priorisointi tuntuu vaikealta
Keskittymiskyky on huomattavasti heikentynyt
Olo on erittäin väsynyt, vaikka olisi nukkunut riittävästi
Tätä tilaa kutsutaan usein "suruaivoiksi". Se on täysin normaali reaktio suuren menetyksen jälkeen, eikä se ole merkki loppuunpalamisesta tai masennuksesta. Oireet helpottavat yleensä ajan myötä, mutta siihen voi mennä useita kuukausia.
Käytännön vinkkejä arkeen:
Kirjoita kaikki ylös. Käytä kalenteria, muistilistoja ja muistiinpanoja sellaistenkin asioiden kohdalla, jotka ennen muistit ulkoa.
Pyydä kirjalliset ohjeet kokousten jälkeen. On täysin sallittua kysyä: "Voisitko laittaa lennosta päättämämme asiat minulle lyhyesti sähköpostitse?"
Pidä lyhyempiä kokouksia. Sovitaan 30 minuutin tapaaminen tunnin sijaan, sillä jaksamisesi on rajallisempaa.
Vältä suurten päätösten tekemistä ensimmäisen kuukauden aikana, jos suinkin mahdollista. Muutot, irtisanoutumiset ja suuret sijoitukset voivat yleensä odottaa.
Jos olo ei ala helpottaa puolen vuoden jälkeen, ota yhteys terveyskeskukseen tai työterveyshuoltoon. Maailman terveysjärjestön ICD-11-luokituksessa pitkittynyt suru (prolonged grief disorder) on määritelty omaksi diagnoosikseen. Tutkimusten mukaan noin 10 prosentille surevista kehittyy tällainen pitkittynyt surun tila, johon tarvitaan ammattilaisen tukea.
Mitä tehdä, kun kollegat sanovat vääriä asioita?
Ihmiset ympärilläsi tulevat kysymään ja sanomaan asioita, jotka saattavat tuntua kömpelöiltä. Tässä muutamia esimerkkejä:
"Miten sä jaksat?" – joka päivä, melkein kuin pakollisena rutiinina.
"Näytätpä hyvältä tänään!" – aivan kuin se olisi jokin saavutus, että on päässyt sängystä ylös ja näyttää siistiltä.
"Kaikella on tarkoituksensa." – ei, suurella menetyksellä ei useinkaan ole.
Syvä hiljaisuus. Usein ihmiset eivät halua loukata, he eivät vain tiedä mitä sanoisivat.
Sinun ei tarvitse kantaa vastuuta muiden hämmennyksestä tai epämukavuudesta. Tässä muutamia tapoja toimia:
Mieti valmiiksi yksi lyhyt lause: "Päivä kerrallaan tässä mennään, kiitos kun kysyit." Se osoittaa, että olet kuullut heitä, mutta päättää keskustelun ystävällisesti.
Laita sähköpostiin automaattivastaus ensimmäisiksi viikoiksi: "Olen palannut töihin, mutta vastauksissani saattaa juuri nyt kestää hieman tavallista pidempään."
Pyydä kollegaa tai esimiestä välittämään toiveesi muille. "Voisitko kertoa tiimille, etten jaksa juuri nyt ottaa vastaan enempää kukkia tai surunvalitteluja?" on täysin kohtuullinen pyyntö.
Jos joku sanoo toistuvasti jotakin loukkaavaa, voit pyytää tukea HR-osastolta. Työympäristölaki suojaa työntekijöitä myös epäasialliselta kohtelulta surun keskellä.
Milloin on syytä hakea lisätukea?
Monille lähipiirin, perheen ja ajan antama tuki riittää. Toiset taas tarvitsevat ulkopuolista apua. Hae apua, jos:
Tuntuu, ettet pysty toimimaan lainkaan vielä kuuden työssäoloviikon jälkeen.
Univaikeudet jatkuvat vaikeina yli kuukauden ajan.
Ajattelet usein itsesi vahingoittamista tai koet, että kuolema olisi helpotus.
Alkoholista tai lääkkeistä on tulossa keino selvitä arjesta.
Tuntuu, ettet millään jaksa olla läsnä lapsillesi.
Yhteyttä voi ottaa esimerkiksi seuraaviin tahoihin:
Oma terveyskeskus – perusterveydenhuolto on yleensä ensimmäinen paikka, josta haetaan apua suruun liittyvissä mielenterveyden haasteissa.
1177 – neuvontaa ja opastusta Ruotsissa, soita numeroon 1177 ympäri vuorokauden.
Mind – itseapu- ja tukipuhelimet mielenterveyden tueksi Ruotsissa.
SPES (020–18 18 00, iltaisin) – tukea niille, jotka ovat menettäneet läheisen itsemurhan vuoksi.
Työterveyshuolto – jos työnantajallasi on sopimus, siihen kuuluu usein mahdollisuus muutamaan tukikeskusteluun.
Randiga Huset – tukea perheille, joissa lapsi kokee surua.
BRIS (116 111) – tukea lapsille ja aikuisille (Ruotsissa).
Solace Care auttaa suomalaisia ja ruotsalaisia perheitä käytännön asioiden hoitamisessa kuolemantapauksen jälkeen sekä oikean henkisen tuen löytämisessä. Olemme apunasi ja tukenasi tulevan vuoden aikana – emme vain ensimmäisen viikon ajan.
Yhteenveto
Töihin ja arkeen palaaminen on pitkä prosessi, joka vie usein pikemminkin vuoden kuin viikon. On täysin sallittua olla olematta tehokas. On okei pyytää työhön mukautuksia. Ja on täysin luonnollista, että suru iskee kesken työpäivän – se ei tarkoita, että olisit epäonnistunut. Se tarkoittaa vain sitä, että olet menettänyt jonkun, jota rakastit.
