Mitä työhön paluu merkitsee läheisen kuoleman jälkeen?
Työhön palaaminen läheisen kuoleman jälkeen on harvoin selkeä ja yksiselitteinen raja. Kyse ei ole siitä, että olisit nyt taas "kunnossa". Kyse on pikemminkin siitä, että keho jaksaa jo tulla toimistolle, mutta ajatukset ovat yhä hautajaisissa, kodin asioissa ja kenties lapsissa, jotka hekin surevat.
Ensimmäiset päivät työssä ovat usein helpompia kuin kolmas viikko. Silloin kollegat ovat jo lakanneet kysymästä vointiasi. Oma adrenaliinitasosi on laskenut. Ja suru, joka on ollut koko ajan pinnan alla, palaakin täydellä voimalla – keskellä aivan tavallista kokousta.
Tässä oppaassa ei ole kyse siitä, miten palata "entiselleen". Kyse on sellaisen työtavan löytämisestä, joka toimii tulevan vuoden aikana. Esimerkiksi ruotsalaisen 1177 Vårdguidenin mukaan ensimmäinen vuosi läheisen kuoleman jälkeen on usein vaikein, ja suru voi tulla aaltoina pitkään sen jälkeen vaikuttaen työkykyyn.
Mitä oikeuksia sinulla on työpaikalla?
Ruotsin laki säätelee vapaata työehtosopimusten ja työympäristösääntöjen kautta. Seuraavat pääkohdat on hyvä tuntea:
Palkallinen vapaa kuolemantapauksen vuoksi (permission): 1–3 palkallista vapaapäivää lähimmän omaisen (vanhempi, kumppani, lapsi, sisarus) kuoleman vuoksi. Työehtosopimuksesi määrittelee tarkan ajan.
Sairausloma surureaktion vuoksi: Lääkärisi voi kirjoittaa sinulle sairauslomaa, jos suru johtaa siihen, ettet kykene työskentelemään. Tämä on hyväksyttävä sairaus, ei "vain" surua. Omavastuupäivä pätee normaaliin tapaan.
Palkaton vapaa pakottavista perhesyistä: Arbetsmiljöverketin säännöt antavat sinulle oikeuden olla poissa kiireellisten perheasioiden vuoksi. Pituutta ei ole tarkasti määritelty.
Räätälöity paluu: Jos olet sairauslomalla, sinulla on oikeus kuntoutukseen ja asteittaiseen työhönpaluuseen. Työnantajasi on velvollinen osallistumaan tähän.
Tärkeintä on tämä: sinun ei tarvitse "neuvotella" saadaksesi sen, mihin sinulla on oikeus. Esimiehesi tai HR-osastosi voi auttaa löytämään sopivan vapaamuodon. Jos keskustelu tuntuu vaikealta, voit lähettää tekstiviestin tai pyytää kollegaa tai läheistä soittamaan esimiehellesi puolestasi.
Miten suunnitella ensimmäiset päivät takaisin töissä?
Yhtä ainoaa oikeaa tapaa ei ole. Useimmat surevat kuitenkin toivovat jälkikäteen, että olisivat tehneet seuraavat valinnat:
Palaa asteittain, jos mahdollista. Tee puolipäiväisiä töitä ensimmäisellä viikolla. Kokonaisia päiviä toisella viikolla. Tai esimerkiksi kolme päivää viikossa ensimmäisen kuukauden ajan. Lääkärisi tai esimiehesi voi auttaa tämän järjestämisessä. Valtaosa heistä, jotka palaavat heti täysipäiväisesti töihin, sanoo jälkikäteen, että se oli liian nopeaa.
Kerro tilanteestasi avoimesti. Lähetä lyhyt sähköposti tiimillesi ennen paluutasi: "Palaan maanantaina. Kiitos kaikesta tuesta. Teidän ei tarvitse varoa sanojanne – riittää, kun olette aivan tavallisia." Tämä poistaa vaivaantuneisuuden sekä sinulta että työkavereiltasi.
Rajoita vaativia tehtäviä. Ensimmäinen kuukausi ei ole oikea aika asiakasneuvotteluille, henkilöstöasioille tai vaativalle luovalle työlle. Pyydä esimiestä jakamaan nämä tehtävät muille. Se ei ole heikkoutta – se on ammatillista harkintakykyä.
Varaa itsellesi perääntymistie. Etsi jokin tila, auto tai kahvila – paikka, jonne voit vetäytyä hetkeksi rauhoittumaan, kun suru yllättää. Näin sinun ei tarvitse lähteä kotiin asti joka kerta.
Jos sinulla on lapsia, jotka myös surevat, he tarvitsevat läsnäoloasi eri tavalla kuin ennen. Ole avoin esimiehellesi siitä, että kotiaika ja vanhemmuus ovat tänä vuonna tavallista tärkeämmässä roolissa.
Miten käy keskittymiskyvyn ja muistin?
Suru vaikuttaa aivoihin tavalla, johon useimmat eivät ole varautuneet. 1177 kuvailee surun tuovan usein mukanaan fyysisiä ja kognitiivisia oireita, kuten väsymystä, univaikeuksia, unohtelua ja keskittymisvaikeuksia. Monet surevat huomaavat:
Vaikeuksia löytää sanoja
Lähimuistin heikentymistä
Heikentynyttä kykyä suunnitella ja priorisoida
Huomattavasti heikentynyttä keskittymiskykyä
Voimakasta väsymystä riittävästä unesta huolimatta
Tätä kutsutaan toisinaan "suruaivoiksi" (grief brain), ja se on täysin normaali reaktio, ei merkki loppuunpalamisesta tai masennuksesta. Se menee yleensä ohi – mutta siihen voi mennä useita kuukausia.
Käytännön neuvoja helpottamaan arkea:
Kirjoita kaikki ylös. Käytä kalenteria, tehtävälistoja ja muistiinpanoja asioille, jotka aiemmin pysyivät muistissasi ilman apua.
Pyydä kirjalliset ohjeet kokousten jälkeen. Kysymys "Voisitko tiivistää, mitä päätimme?" on täysin hyväksyttävä.
Pidä lyhyempiä kokouksia. Esimerkiksi 30 minuuttia 60 minuutin sijaan. Jaksamisesi on tavallista vähäisempää.
Vältä tärkeiden päätösten tekemistä ensimmäisen kuukauden aikana, jos mahdollista. Muutto, irtisanoutuminen ja suuret investoinnit voivat kaikki odottaa.
Jos olo ei ala helpottaa kuuden kuukauden kuluttua, ota yhteys terveyskeskukseen tai työterveyshuoltoon. WHO:n ICD-11-luokituksessa pitkittynyt suruhäiriö (prolonged grief disorder) luokitellaan omaksi diagnoosikseen. Tutkimusten mukaan noin 10 % surevista kokee tämän surun muodon, joka vaatii erityistä tukea.
Miten toimia, kun kollegat sanovat jotain sopimatonta?
Kollega saattaa joskus sanoa jotain kömpelöä tai hämmentävää. Tässä on muutamia tavallisia esimerkkejä:
"Miten voit?" – joka päivä, melkein kuin pakotettuna.
"Näytätpä hyvältä tänään!" – aivan kuin edustavalta näyttäminen olisi saavutus.
"Kaikella on tarkoituksensa." – ei aina ole.
Täydellinen hiljaisuus. He eivät halua loukata – he eivät vain tiedä, mitä sanoisivat.
Sinun ei tarvitse kantaa vastuuta muiden hämmennyksestä. Tässä on muutama toimiva tapa vastata:
Valmistele yhden lauseen vastaus: "Menen päivä kerrallaan, kiitos kun kysyt." Tämä viestii, että olet kuullut heitä, ja päättää keskustelun ystävällisesti.
Käytä sähköpostissa automaattista vastausta ensimmäiset kaksi viikkoa. "Olen palannut töihin, mutta vastaan viesteihin tällä hetkellä tavallista hitaammin."
Pyydä kollegaa tai esimiestä puhumaan muiden puolestasi. On täysin sallittua pyytää vaikkapa näin: "Voisitko kertoa tiimille, etten halua enempää kukkia?"
Jos joku tietty henkilö sanoo toistuvasti loukkaavia asioita, voit pyytää tukea HR-osastolta. Työympäristölaki koskee myös suruun liittyvää loukkaavaa käytöstä.
Milloin on syytä hakea lisätukea?
Monille riittää kollegoiden ja perheen tuki sekä aika. Toiset taas tarvitsevat enemmän apua. Hae lisätukea, jos:
Tunnet, ettet kykene toimimaan lainkaan vielä kuusi viikkoa työhönpaluun jälkeen.
Unesi on vakavasti häiriintynyt yli kuukauden ajan peräkkäin.
Ajattelet usein itsesi vahingoittamista tai koet, että kuolema olisi helpotus.
Alkoholista tai lääkkeistä alkaa tulla jokapäiväinen selviytymiskeino.
Sinulla on lapsia, etkä tunne jaksavasi olla läsnä heille.
Yhteyttä voi ottaa esimerkiksi seuraaviin tahoihin:
Oma terveyskeskus – Ruotsissa perusterveydenhuolto on ensisijainen paikka suruun liittyvän psyykkisen pahoinvoinnin hoidossa.
1177 – opastusta ja neuvontaa puhelimitse ympäri vuorokauden.
Mind – itseapu- ja tukipuhelimet mielenterveyden tueksi.
SPES (020–18 18 00, iltaisin), jos menetit läheisesi itsemurhan vuoksi.
Työterveyshuolto, jos työnantajallasi on sopimus – he tarjoavat yleensä 3–5 tukikeskustelua.
Randiga Huset, jos perheessäsi on surevia lapsia.
BRIS (116 111), jos olet alle 18-vuotiaan lapsen vanhempi.
Solace Care auttaa ruotsalaisia perheitä sekä käytännön asioiden hoidossa kuolemantapauksen jälkeen että oikean henkisen tuen löytämisessä. Se on apua, johon voit nojata koko tulevan vuoden ajan – ei vain ensimmäisen viikon ajan.
Yhteenveto
Työhön paluu on prosessi, joka vie vuoden, ei viikkoa. On aivan sallittua olla tehoton. On aivan sallittua pyytää helpotusta työhön. Ja on aivan normaalia, että suru nousee pintaan kesken kokouksen – se ei tarkoita, että olisit epäonnistunut. Se tarkoittaa vain sitä, että olet menettänyt jonkun, jota rakastit.
Haluatko apua käytännön asioiden hoitamiseen?
Solace Care opastaa sinua askel askeleelta siinä, mitä pitää tehdä, ja kokoaa asiakirjat, määräajat ja tehtävät yhteen paikkaan.
