Miten tukea surevaa?
Kun läheisesi on menettänyt jonkun rakkaan, haluat olla hänen tukenaan, mutta et useinkaan tiedä, mitä sanoa. Pelosta sanoa väärin moni vaikenee kokonaan. Juuri se vaikeneminen tuntuu surevasta usein kaikkein pahimmalta, ikään kuin menetystä ei nähtäisi. Hyvä uutinen on, ettei sinun tarvitse löytää täydellisiä sanoja.
Se mikä lohduttaa, on yleensä yksinkertaista ja vilpitöntä. “Olen niin pahoillani.” “Ajattelen sinua.” “En tiedä, mitä sanoa, mutta olen tässä.” Sinun ei tarvitse poistaa surua tai asettaa sitä mittakaavaan. Läsnäolo riittää. Tämä opas auttaa sinua pelon yli: mitä voit sanoa, mitä kannattaa välttää, miten tuet myöhemmin ja miten kirjoitat muutaman rivin, kun sanat eivät tule.
Mitä surevalle kannattaa sanoa?
Pidä viesti lyhyenä, lämpimänä ja aitona. Hyviä esimerkkejä ovat “tosi ikävää, olen todella pahoillani puolestasi”, “ajattelen sinua, sinun ei tarvitse vastata” ja “en tiedä, mitä sanoa, mutta en jätä sinua yksin”. Usein tekee hyvää mainita vainajan nimi ja jakaa muisto, esimerkiksi “muistelin häntä tässä taannoin, kun...”. Se osoittaa, että menetetty on yhä läsnä puheissanne eikä ole unohdettu. Voit myös kysyä, mitä sureva juuri nyt tarvitsee, sen sijaan että arvaisit: toinen haluaa puhua menetyksestä, toinen kaipaa hetken tavallista arkea. Molemmat ovat ihan sallittuja.
Mitä kannattaa välttää sanomasta?
Monet satuttavat kommentit ovat itse asiassa hyvää tarkoittavia. Kannattaa välttää lauseita, jotka painostavat tai väheksyvät surua. “Aika parantaa haavat” ja “sinun pitää olla vahva” asettavat vaatimuksia ja kieltävät tämänhetkisen kivun. “Hän pääsi ainakin pois kärsimyksestään” tai “sillä on varmasti jokin tarkoitus” antavat tulkinnan, jonka vain sureva itse saa tehdä. “Tiedän tarkalleen, miltä sinusta tuntuu” pitää harvoin paikkansa, sillä mikään suru ei ole toisen kaltainen. “Olet vielä nuori” tai “sinulla on sentään lapset” ei pienennä surua, vaan tekee siitä yksinäisemmän. Jos epäröit, kuulostaako jokin oikealta, valitse rehellinen ja yksinkertainen: “en oikein tiedä, mitä sanoa.” Se riittää melkein aina.
Miten tukea ensimmäisten viikkojen jälkeen?
Hautajaisten aikaan tukea on usein paljon, mutta sen jälkeinen hiljaisuus voi olla raskainta. Juuri silloin voit tehdä suuren eron. Pidä yhteyttä jatkossakin; lyhyt viesti viikkojen tai kuukausien päästä (“ajattelen sinua”) merkitsee paljon. Tarjoa jotain konkreettista sen sijaan, että sanoisit “ilmoita, jos tarvitset jotain” — esimerkiksi “tulen torstaina laittamaan ruokaa, sopiiko se?”. Se säästää toista pyytämästä apua. Muista vaikeat päivät kuten syntymäpäivät ja kuolinpäivä, ja ole silloin yhteydessä. Ja anna surevan surra omaan tahtiinsa; sinun ei tarvitse ratkaista mitään. Kuunteleminen ilman ohjailua on suuri lahja.
Miten kirjoittaa osanotto?
Suruvalittelukortin ei tarvitse olla pitkä tai hieno. Rehellinen ja henkilökohtainen koskettaa enemmän kuin kiillotetut sanat. Yksinkertainen rakenne on mainita ensin menetys ja osanottosi (“suuri menetys, ajattelen sinua”), tehdä siitä sitten henkilökohtainen, jos voit, muistolla vainajasta tai siitä mitä hän sinulle merkitsi, ja lopuksi tarjota jotain konkreettista (“soitan sinulle ensi viikolla, ihan vain kuulumisia kysyäkseni”). Jos sanat eivät löydy, “ei ole sanoja. Ajattelen sinua ja perhettäsi” on aivan riittävä. Merkitystä on ajatuksella, ei muotoilulla.
Milloin sureva tarvitsee enemmän tukea?
Joskus läheisten tuki ei riitä, ja silloin on hyvä tietää, mihin voi kääntyä. Jos suru lamauttaa arjen pitkäksi aikaa, jos sureva vetäytyy täysin tai jos hänellä on itsetuhoisia ajatuksia, on tärkeää hakea apua. Oma terveysasema voi ohjata keskusteluavun piiriin. MIELI ry:n Kriisipuhelin (09 2525 0111) tarjoaa keskusteluapua nimettömänä, ja äkillisessä vaarassa soitetaan hätänumeroon 112. Myös surevan rohkaiseminen ottamaan apua vastaan on tapa olla läsnä.
Usein kysytyt kysymykset
Mitä sanoa juuri läheisensä menettäneelle?
Jotain lyhyttä ja rehellistä, kuten “olen niin pahoillani” tai “ajattelen sinua”. Sinun ei tarvitse poistaa surua. Läsnäolo riittää, ja vainajan nimen mainitseminen tekee usein hyvää.
Mitä surevalle ei pidä sanoa?
Vältä vähättelevää ja aikatauluttavaa puhetta, kuten “aika parantaa kaiken”, “sinun pitää olla vahva” tai “tiedän tarkalleen, miltä sinusta tuntuu”. Se painostaa ja tekee surusta yksinäisemmän.
Onko paha, jos en tiedä, mitä sanoa?
Ei. “En tiedä, mitä sanoa, mutta olen tässä” on yksi lohduttavimmista asioista, joita voit sanoa. Rehellisyys voittaa täydelliset sanat.
Miten tuen pidemmällä aikavälillä?
Pidä yhteyttä myös hautajaisten jälkeen, tarjoa konkreettista apua sen sijaan että sanoisit “ilmoita jos tarvitset”, ja muista vaikeat päivät kuten kuolinpäivä ja syntymäpäivä.
Haluatko apua käytännön asioissa? Luo Solace Care -tili tai lue lisää oppaita.
